Luin kolmisen vuotta sitten Suomaan, ruotsinkielisen Pohjanmaan maaseudulla 1600-luvun puolivälistä seisseen Nevabackan talon elämästä sukupolvien saatossa kertoneen erinomaisen kirjan. https://leevilevitoi.blogspot.com/2022/10/maria-turtschaninoff-suomaa.html
Päätin, että tämä luetaan toistekin, ja nyt luin sen alkuperäiskielellä ruotsiksi.
Yllätyin hieman, miten paljon uutta kirjasta löytyi. Osaltaan se varmaan johtuu vieraammasta kielestä. Ehkä se pani keskittymään eri tavalla kuin äidinkielellä luettuna. Ja se onkin kahdella kielellä lukemisen houkutus; saa tavallaan, jos ei nyt kahta, niin kumminkin puolitoista kirjaa. Jokainen kieli kuitenkin avaa asioita hiukan eri tavalla, johdattelee lukijan etenemään hiukan erilaisia polkuja.
Toki teos on sisällöltään melkoinen aarreaitta, kansanuskomuksiakin ja henkimaailman asioita seassa, että jo sisältö tarjoaa monia kerroksia. Mutta toisella kielellä luettuna lukukokemus nousi vielä toiselle tasolle.
Suomaan luettuani kävin kerran kuuntelemassa Maria Turtschaninoffia kirjailijaillassa. Kysyin häneltä muutamista kiinnostavista yksityiskohdista, ja jäin ihmettelemään, miten aidon tuntuisesti esimerkiksi kirjan lopun metsäkuvaukset on tehty, vaikka kirjailijalla itsellään ei sanojensa mukaan ollut mitään perhesidosta metsänomistukseen. Luin nyt nuo kohdat vielä erityisen tarkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti