torstai 18. syyskuuta 2025

Ulla Koskinen: Soturiaatelin aika Suomessa

Alaotsikoltaan ”Arvid Tawastin perheen elämä 1500-luvulla” oleva kirja kertoo kiinnostavasta vaiheesta keskiajan Suomessa ja suomalaisesta soturiaatelistosta, jonka luonnetta ja merkitystä en ole lainkaan aiemmin ymmärtänyt. Kyllä Juhana- ja Kaarle-herttuat on tuttuja nimeltä ja Flemingit, nuijasota samoin, mutta että Suomi vaikutti olevan vähän omilla teillään oleva valtakunnan osa silloin… enpäs tiennyt. Maan virallinen kuningas, Puolassa oleva katolinen Sigismund oli käytännön valtaa pitävän Kaarle-herttuan (eli setänsä!) kanssa täysin eri linjoilla. Sigismund koitti saada koko valtakuntaa peukalonsa alle ja samalla palauttaa katoliseen uskoon. Ja vaikka suomalaisaateli oli ilmeisen vahvasti vakiintunut luterilaisuuteen, niin ainakin omaa ja ehkä myös Suomen puoliskon liikkumavaraa turvatakseen se oli enempi kaukaisen kuninkaan kuin Tukholmasta asioita hoitavan Kaarle-herttuan leirissä.

No, onhan näistä luettu koulun historiassa. Mutta mitä ei niin tarkkaan ole tullut noteerattua, oli se miten hämäläisessä räkssiperheessä silloin elettiin. Arvid Tawastin perhe jätti mittavat määrät pikkutarkkaa kirjallista materiaalia maatilojen tilinpidosta lähtien; siksi olikin kiinnostavaa lukea monenlaisista yksityiskohdista 1500-luvun ylimystön elämässä. Saksasta tuotiin Reininviinejä ja mausteita, samalla kuitenkin oltiin kiinni käytännön maatilan pidossa, ja annettiin ohjeita karjan hoidosta ja viljelystä.

Arvid Tawastin oloinen aatelinen tuskin toki talikkoon tarttui, mutta muunlaista ryynäystä koki sitten enemmän. Hän oli Suomen puoliskon ykkössotilaita ja tämän tästä joutui menemään kuninkaan ja/tai herttuan määräämänä Käkisalmen linnaa tai Narvaa puolustamaan, Tukholmaan käskynjakoon tai Savonlinnaan. Viron puolella käytiin melkein kuin naapuripitäjässä, heikkoja Suomenlahden jäitä pitkin tai syysmyrskyissä. Ja ohjeet sotakentille menivät kirjeissä 3-4 päivässä - kulkeeko Posti muuten nykyään sen nopeammin?

Ja vanha tuttu vihulainen idästä aiheutti silloinkin levottomuuksia, toki rajaa koitettiin siirrellä molemmista suunnista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti