Tyrvään Kirjakauppa

Tyrvää mainittu!

Hesarissa oli 26.3. mainio kulttuuritoimittaja Antti Majanderin essee Tyrvään legendaarisesta kirjakaupasta. Tuttu ja läheinen paikka lapsuusvuosista lähtien ja edelleen jokavuotinen käyntikohde. Ihana, että tällaisia paikkoja on olemassa!

(Toki sellainen fataali virhe esseessä oli, että Majander kehtasi kutsua Sastamalaa kantahämäläiseksi… Ylä-Satakuntaa eli nykyiseltä nimeltään Pirkanmaata se on!)

Tyrvään kirjakaupan kirjakellari oli se paikka, joka syvensi kiinnostustani historiaan ja satakuntalaisuuteen. Viime vuosituhannen alussa julkaistut Satakuntaliiton kotiseutututkimukset ja muut paikallishistorialliset opukset löysivät tieni omaan kirjahyllyyni. Niitäpä edelleen luetaan ”Karkun ratsutilat” -kirjasta lähtien, mikä sukututkimukseen hurahtamiseni jälkeen jäsentää mukavalla tavalla oman sukuni vaiheita keskiajalta saakka.

Voi hyvän tähe, miten monta tuntia tuolla kirjakellarissa on vietetty! Siihen maailmaan uppouduttiin, ennen kuin painavien kirjakassien kanssa lähdettiin pois kauppiaan muistuttaessa sulkemisesta. Muistan jo joskus 1980-luvulla kirjakaupan pitäjältä Sirkka-Liisa Leinolta kuulleeni juttua, miten joku asiakas oli jäänyt iltamyöhän tunneiksi sinne kirjakellarin sokkeloihin; siitä huolimatta, että kauppias tapansa mukaan oli käynyt ”joka kolkan” läpi ennen kaupan sulkemista.

Lapsuudenkotini ja nykyinen mökkimme on puolen tunnin päässä, kylässä, jossa Majanderin mainitsema Antero Warelius aloitti kansankynttilän uraansa Suomen vanhimmassa kansakoulussa (Wareliushan muuten esitti suomen kieleen loppukoveen nimellä kulkevaa, sanan loppuun heittomerkillä ilmaistavaa lisäystä. Mutta niinpä vain se jäi kielihistorian hämärään).

Äitini ja sisareni kanssa kaupasta kannettiin niin vanhaa kuin uudempaa kirjallisuutta; kirjakellarissa tuntuu olleen jatkuva ale-myynti, josta löytyi muutaman vuoden tai parin vuosikymmenen kirja-aarteita, mitä ei enää muualta kuin divareista löytynyt. Tintin neljä vanhinta kovakantista kirjaani (joissa professori Tuhatkauno esiintyy vielä nimellä Teofilus Kierto) ovat täältä peräisin. Edelleen tunnistan Tyrväältä hankittuja kirjoja omasta hyllystäni.

Olemme siskoni kanssa saaneet juurrutettua Tyrvää-rakkauden lapsiimme; etenkin tyttäremme halajavat myös kesän mökkireissuilla kirjakauppaan; samalla käydään nyt Sastamalaksi muuttuneen pikkukaupungin torilla ostamassa Hukkasen mainiosta kalavaunusta siiat ja muut herkut ja Pyymäen yhtä erinomaisesta leipomosta kolmiomunkit. Herra Hakkaraisen talossakin käydään; Wanhan kirjan päivät on valitettavasti viime vuosina jäänyt aikeeksi. Pitääpä terästäytyä.

Sastamalaan/Vammalaan/Karkkuun/Tyrvääseen yhdistyy omassa maailmassani suomalaisuuden juuret; Rautaveden rantojen kaksijakoisuus eli toisaalta samaa vanhan keskiaikaisen Turun kulttuuripiiriä, toisaalta vielä reilu 500 vuotta sitten melkein asumattoman Hämeenmetsän kaakkoisreunaa. Näiden ylevien tuntemusten vastapainoksi on toki mainittava myös vähän tuoreempi kulttuurillinen ”helmi” eli Martti Huuhaa Innasen laulu ”Kun närhiparvi lentää Tyrväälle päin”…

Uusien kirjojen suhteen Tyrvään Kirjakauppa kulminoituu mielessäni erityisesti kahteen: Toinen on Jari Järvelän huikea ”Kosken kahta puolta” eli hänen sekä Vammalankosken että myös poliittisten rintamalinjojen suhteen eri puolilla olleiden isoäitiensä koskettava tarina sisällissodasta lähtien. Kävin toissa kesänä kalatorireissulla kiertämässä asemankylän kujia ja tutun vaneritehtaan takapihoja ja tutkailemassa Järvelän kirjan maisemia. Monenlaista muistoa tuli omilta nuoruusvuosiltani.  https://leevilevitoi.blogspot.com/2019/01/jarvela-jari-kosken-kahta-puolta.html

Toinen liittyy Claes Anderssoniin. Varsinainen humahdus Claes Anderssonin ihmeelliseen kielen maailmaan tapahtui Tyrvään Kirjakaupan kautta; runsas kymmenen vuotta sitten Anderssonin ”Syksyni sumussa rakastan sinua” -runoteos tarttui sieltä käsiini ja ajattelinpa sitten ostaa sen. Kirja on Anderssonin paras, ja senpä jälkeen olen ahminut koko tuotannon.

Niinpä… miten kaikista Suomen kirjakaupoista juuri Tyrväältä tuo Andersson tarttui mukaan!

Olen tietysti vähän jäävi sanomaan, mutta suomalaisten pikkukaupunkien joukossa Sastamala on poikkeuksellinen poikkeus. Kaupunki on pystynyt brändäämään itsensä rohkeasti, löytämään itsensä niistä vahvuuksista, mitä noilla Rautaveden rannoilla on vuosisatojen peruina ollut tarjottavanaan. Tuntuu, että joka vuosi kaupungin katujen varsilta löytyy aina jotain pientä uutta; pala palalta rakennetaan samanlaista pikkusöpöä mutta uskottavaa tunnettuutta, mikä viehättää Keski-Euroopankin pienissä historialtaan kiinnostavissa paikoissa.

Suomen kirjapääkaupunki, todella, mutta sen lisäksi paljon muuta.