Kokenut diplomaatti ja suurlähettiläs kirjoitti muutama vuosi sitten kiinnostavan kirjan äitinsä juutalaisesta suvusta ja siihen liittyvistä taustoista.
Rene Nybergin äidin Tokazier-suku oli peräisin Latviasta, osin nykyisen Valko-Venäjän alueelta; Fanny-äidin isä oli tullut 1900-luvun alussa Suomeen varusmieheksi ja sitten juurtunut tänne. Lapset kasvatettiin tiukasti juutalaisessa perinteessä, mutta niinpä sitten vain kävi että tuli rakkaus kuvioihin mukaan ja Fanny avioitui suomenruotsalaisen miehen kanssa. Siitäkös soppa syntyi ja välit poikki.
Vaan ei aivan; Riikassa asui Fannyn Marscha-serkku, jonka perheeseen Renekin sittemmin onnistui pitämään yhteyttä ja samalla hahmottamaan äitinsä suvun taustoja. Näiden kuvioiden pohjalle kiertyy koko kirja; välillä kerrotaan Marschan ja myös juutalaisen miehensä pakenemista Riikasta 1941 viime hetkellä ennen natsien tuloa, välillä laajemmin itäisen Keski-Euroopan juutalaiskulttuurin taustoja ja historiaa.
Kiinnostavaa! Olen muutenkin viime vuosina lueskellut Varsova-Baltia-Minsk-Musta meri -välistä aluetta kuvaavia kirjoja, Ulitskajaa, Singeriä jne. Luonnollisesti juutalaisuus nousee vahvasti esille tuota vanhaa juutalaisaluetta kuvaavassa kirjallisuudessa. On se maailmaa ollut!
Ja hyvän lisän tähän tuo Nybergin kirja. Miten ”fasisteista vapauttanut” Neuvostoliittokin osoittautui antisemitistiseksi ja alkujaan bolsevikkeja paljon tukeneet juutalaisetkin - ne jotka sodilta henkiin jäivät - saivat huomata olojen heikkenevän. 1970-luvun massamuutto Israeliin ja aivan uuteen maahan totuttautuminen; toki Marscha miehineen pakkasi kampsunsa vielä kerran, ja ympyrä sulkeutui.
Joka tapauksessa: sen arvoinen tarina, että kannatti laittaa kansien väliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti