Vauhtia on (1700-luvun mittakaavassa) ja vaarallisia tilanteitakin Pirjo Tuomisen kolmiosaisen Kokemäki-sarjan avausromaanissa Suuren joen maa. Suuri joki on tietenkin Kokemäenjoki, ja nimen pohjalta odotin vakaata satakuntalaisen elämänmenon kuvausta kahden ja puolen vuosisadan takaa.
Olihan sitäkin, mutta oli myös paljon muuta, itse asiassa kaikenkattavaa suomalaista elämänmenoa köyhyydestä kuninkaan lähellä oleviin herraspiireihin.
Luen silloin tällöin tämäntapaisia menneiden vuosisatojen kuvauksia, ihan vain saadakseni lihaa luiden ympärille ja konkreettisia esimerkkejä siitä, millaista etenkin rahvaan elämä silloin oli. Sara Wassin (Joensonin) ja hänen sisartensa elämänpiirien kuvaus täyttää tämän toiveen hienosti. Neuvokkaat sisaret selviävät elämässä eteenpäin omia polkujaan ja samalla piirtyy kuva siitä, että talonpoikaisrahvaallakin sattui hyvin käydessä avautumaan polku porvarillisempaan elämään, tai jopa ylimystön liepeille - toki oman säätynsä asettamissa rajoissa.
Ja plussaa tietysti se, että näyttämönä on kotimaakunnaksi kokemani Satakunta; tuttuja paikkoja ja tuttua kansanluonnetta. Ja kiinnostavia henkilöhahmoja tarjoavaa historiaa, joka tosin vie kirjailijaa turhankin moniaalle. Kokemäki ja Kullaan Leineperin ruukki tarjoavat todellisen historiallisen hahmon, ruukinomistaja Berndt Johan Hastferin, jonka elämänvaiheisiin Sarakin tyttärineen kietoutuu.
Ruukinomistaja-everstin seikkailut Satakunnan, Turun, Tukholman ja Savon välillä pistävätkin mopon karkaamaan kirjailijan käsistä. Kun yhdessä kappaleessa Sara tyttärineen pihistelee Kivipirtin torpassa keskellä Kokemäen takamaita, ollaankin seuraavassa kappaleessa jo Hastferin kartanossa ja sitten kirjailija viekin epäonnistuneen ruukinomistajan kuninkaanlinnaan anelemaan kuninkaalta velkojen anteeksiantoa. Ja kirjan lopussa tämä Hastfer onkin jo everstinä etuvartiossa Savonmaalla, rakentamassa Anjalan liittoa kuninkaan pään menoksi. Sitä salaliittoa setvitään sitten sen verran, että tuntuu jo kuin olisi ihan toista romaania lukemassa.
Kirjan lopussa toki muistetaan, että mitäs sille Saralle sisaruksineen kuuluikaan…
Että ollakseen Kokemäki-sarjaa, on kirjassa runsaanpuoleisesti näyttämöitä ja teemoja. Niin sanottu fokus karkaa turhan moniaalle… Hastferin perheen ja puolison kautta kietaistiin useammaksi sivuksi Ruotsin vallasperheiden sukuselvityksiinkin. Ehkä vähempi olisi riittänyt.
Ehkä tämä kirjallisilta ansioiltaan ei aivan vakuuttanut. Satakunta-romaanien sarjassa Tuure Vierros vie kyllä voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti