Tartuin tähän trilogiaan ennen kaikkea siksi, että pääsisin kurkkaamaan, millaista Hansa-kauden elämä 1600-luvun alussa kautta Itämeren rantojen on ollut. Ensimmäisessä osassa sitä aihetta oli laajemmin -Rääveliä, Visbyä ja Lyypekkiä - tässä kakkosessa päänäyttämönä oli suppeampi eli Lyypekki ruton aikana. Mutta jos Hansaa ja Itämerta onkin vähemmän, niin mikrohistoriaa sitä enemmän vastapainoksi. Ja kun tuota(kin) maailmanaikaa on totuttu seuraamaan lähinnä herooisten sotapäälliköiden ja miespuolisten kauppahuoneiden omistajien kautta, niin on ihan piristävää, kun päähenkilöinä onkin nyt naisia.
Kirjassa oli ihan hyvä imu. Mitä nyt syömässä piti käydä välillä, niin kirja tuli luettua melkein yhdeltä istumalta. Kolmatta osaa odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti