En ole aikaisemmin Itkosen kirjoja lukenut, lehtikirjoituksia kylläkin paljon, mutta jotenkin kirjojen takakansien kuvaukset teosten sisällöistä eivät ole ihan kolahtaneet. Siksi päätinkin ryhtyä toimeen, ylittää kynnyksistä matalin ja tarttua kuvaukseen lapsiperheestä.
Tai oikeammin perheistä. Erittäin henkilökohtaisessa kirjassaan Itkonen käy läpi sekä lapsuudenperhettään sekä sitä toista, missä hän on isänä neljälle lapselle, kahden nuorimman ollessa vielä kaksosia. Vaimo ja lasten äiti on luonnollisesti mukana kuvioissa, ja kun kirjailija-isän ohella myös perheen yrittäjä-äidilläkin on ammatillisia ambitioita, niin elämä on aika vilkasta.
Elämänmakuista menoa! Tuttua omaltakin kohdalta elämän ruuhkavuosina. Kirja antaa mukavia lukuhetkiä, myös kurkistellessa Itkosen omiin lapsuuden kuvauksiin ja palauttamalla samalla mieleen 1970- ja -80 -lukujen muistoja.
Kirjassa on vahva viesti. Itkonen ihmettelee lapsivastaista keskusteluilmapiiriä; sitä, että lasten saamisessa nähdään ylikorostuneesti kielteisiä puolia: ”…aloin kiinnittää huomiota lapsiperhe-elämästä julkisessa keskustelussa piirtyvään kuvaan. Se oli ristiriidassa oman mielentilani kanssa. Tuntui siltä, että perhe-elämästä kelpasivat jutun aiheeksi lähinnä vain unen puute ja korvatulehduskierteet, kaikki vaikea ja väsyttävä. Perhe-elämän kiistattomat onnelliset puolet nousevat esiin harvoin. Minusta se on sääli, ja sitä paitsi haitallista.”
Itkosen puolison mainitaan osallistuneen äidin roolissa johonkin julkiseen keskusteluun, jonka vetäjä väen väkisin ohjasi keskustelua negaatiot päällä. Ja joka lopuksi oikein innostui, kun Itkoska puoliheittona myönsi elämän nelilapsisessa perheessä kyllä olevan joskus vähän kaaosta…
Omien lastensa ohella Itkonen käy paljon päänsisäistä keskustelua omasta vanhemmuudestaan, vajavaisuuksia ja epäonnistumisia myöten. Ilosta ja onnesta, mutta myös väsymyksestä. Parisuhteestaan, suhteesta vanhempiinsa ja sisaruksiin eri aikoina. Kirja ei etene lainkaan kronologisesti; ehkäpä minun makuuni noita muutaman sivun ajankuvauksista hyppelehtimisiä ihan eri vuosikymmenelle ja taas takaisin olisi voinut olla vähän maltillisemmin. Mutta silti kaikkiaan oikein miellyttävä lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti