Jossain somessa näin kehutun irlantilaisen Claire Keeganin uutta kolmen novellin kokoelmaa, ja jokunen myönteinen kirja-arvostelukin löytyi. Niinpä ajattelin katsoa tämän kortin, löytyisikö minun kirjailijalistaani uusi Annie Proulx tai Elisabeth Strout.
Novelleissa on mies ja nainen, ja miehet esitellään epäedullisemmassa valossa. Ensimmäisessä novellissa on kehkeytymässä parisuhde, mutta nainen antaa pakit viime hetkillä. Ilmeisesti tajuttuaan, että mies on perinteisten mies-nais-roolien kasvattama. Toki mies tuntuu tiedostavan tämän itsekin ja on vähän hukassa omien käyttäytymismalliensa kanssa parisuhteessa. Hänestä välittyi enemmän tietynlainen avuttomuus kuin tarkoituksellinen sovinismi. Pikkuisen kävi miestä sääliksi, mutta hyvin ymmärrettävä se naisenkin ratkaisu oli.
No, toinen novelli kertoo naiskirjailijasta, joka on päässyt Heinrich Böllin kirjailijataloon työskentelemään. Tämä maininta varmaan ratkaisikin, miksi Böllin kirjojen suurena ystävänä tartuin tähän kirjaan. Böllihän kirjoitti joskus Irlannissa ja julkaisi kirjan Irisches Tagebuch.
Mutta - novellissa ei Böllistä sen koommin puhutakaan. On vain aivan outo saksalaisen kirjallisuuden proffa, joka naisen juuri tultua kirjailijataloon änkeää hänelle kylään - ja nainen ottaa hänet vastaan. No ei siinä mitään, väkinäistä teen ja kaakun nauttimista, kunnes nainen saa miehen lähtemään. Ja sitten pääsee asettumaan kunnolla taloksi ja alkamaan kirjoittamisen.
Mitähän tälläkin jutulla haluttiin sanoa…
Kolmas novelli kertoo sitten perheenäidistä, joka haluaa kokeilla vieraaseen sänkyyn menoa. Tämä tarina on varmaankin kirjallisesti hyvin koottu, mutta muuten aivan karmea, sadistinen.
Taisipa jäädä minulle ensimmäiseksi ja viimeiseksi Keeganin kirjaksi. Vähän sama tunne kuin Alice Munron kanssa joskus aiemmin. En ymmärtänyt, mitä yhteyttä novelleilla oli keskenään (jos oli), ja oliko niissä jotain syvällisempää tasoa. Mikäli kirjailijan tavoitteena oli tuoda esiin miessukupuolen yleistä turmiollisuutta, niin senkin esittelyyn kirjan mieskavalkadi oli aivan liian eriparinen.
Se hyvä puoli kirjassa oli, että lyhyydessään se tuli nopeasti luettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti