Elina Viinamäen muutama vuosi sitten ilmestynyt esikoiskirja on aika pirteä tapaus. Kirja sisältää vähän absurdeja novelleja tavallisesta arkielämästä, jossa ihan seesteisistä lähtöasetelmista jenka lähtee kiertymään vinksalleen. Mutta ihan uskottavia juttuja.
Paras novelli kertoo kauppiaasta, päähenkilön alakerrassa olevasta pikkukaupasta, jonka pitäjä vähitellen ryhtyy liian tuttavalliseksi ja alkaa kommentoimaan kertojan kauppaostoksia sekä lasten kasvatusta. Tilanteen kehittyminen yhä ahdistavammaksi on kuvattu todella taidokkaasti. Kafkamaiselle tasolle terveysmoralistiksi heittäytynyt kauppias ruokapiireineen saa lopulta perheenäidin henkisen tasapainon horjumaan. Toki pieniähän ne ovat tuollaiset murheet maailman hätään verrattuna, ja sitäkös sitä päähenkilö sitten omassa umpikujassaan puntaroi.
Yksi pariskunta taas koostuu ihan perussiististä vaimosta ja korostetummin hygieniaa painottavasta miehestä. Alussa puolisoiden näennäisen pieni ero alkaa paisumaan käsistä miehen tarkkaillessa kasvavassa määrin käsien pesua, ja lopulta nainen havahtuu: ”Jessus. Olin todellakin alkanut tehdä niin. Valuttaa vettä, jotta kuulostaisi siltä kuin pesisin käsiäni. Olisin tietysti yhtä hyvin voinut pestäkin, mutta en viitsinyt. Luin lehdestä, että monet muutkin tekevät samaa. Todistettavasti. Lähinnä miehet. Maailma on niin täynnä sääntöjä, että niiden noudattaminen vie ihmiseltä puhdin.”
Muutama juttu pyörii sairauksien ympärillä; on narsistinen miestään manipuloiva vaimo, tai kuolemaa kohti kulkeva nainen, jonka mies yhä suoremmin nostaa esille eutanasian mahdollisuuden. Siinäkin hyvin hienosyisesti kuvataan kunnon heikkenemistä niin sairastuneen kuin puolison silmin. Ja kuten muissakin novelleissa, alun tasaisempi tunnelma muuttuu aste asteelta ihan toisenlaiseksi.
Eivät nämä jutut silti synkkiä ole, mustaa huumoria toki, mutta periaatteessa ihan tavallista elävää elämää. Etäisesti tulee Juha Seppälä mieleen; yleistunnelman lisäksi samanlaista taidokasta ja tarkkaa sanankäyttöä.
Viinamäki on 2024 julkaissut myös romaanin Käypä hoito. Molemmat kirjat ovat olleet kirjallisuuspalkintoehdokkaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti