Sukututkimusboomi on tuottanut pari hyvää tv-ohjelmaa, joista tuorein, viime syksynä puolisisarusten Helin ja JP:n isien etsinnästä kertova Puolet minusta -sarja sai nyt seurakseen kirjan. TV-sarjan käsikirjoittanut Mape Morottaja on koonnut kirjaan 11 isänetsintäkertomusta. Lisäksi kirjassa on faktatekstejä mm. isyyden selvittämisestä oikeusteitse tai vasta siinä vaiheessa, kun epäilty isä makaa jo kirkkomaalla.
Ketä aihe kiinnostaa, niin kirja kannattaa hankkia. Tarinat ovat kiinnostavia, liikuttavia, kipeitäkin. On tapauksia, joissa isä on ollut tiedossa, mutta joissa syystä tai toisesta isyys on pitänyt vahvistaa dna-tutkimuksin. Tai kun sähköpostiin putkahtaa jonain kauniina päivänä ”isot lukemat” - eli viesti joltain aivan tuntemattomalta lähisukulaiselta, ja sen selvittämisen jälkeen paljastuukin, että biologinen isä onkin aivan joku muu kuin mihin on totuttu. Oma tarinansa ovat lahjasoluluovutukset; vaikka aiemmin luovuttajille taattiin anonymiteetti, ei se ole enää missään määrin taattu kovaa vauhtia kasvaneiden dna-testimäärien vuoksi. Niinpä joku lahjasolun turvin syntynyt saattaakin yhtäkkiä huomata olevansa parinkymmenen vastaavalla tavalla syntyneen puolisisarus. Elämä on ihmeellistä…
Kertomukset kattavat laajan kirjon erilaisia tapauksia ja ne on kuvattu hyvin. Niissä näkyy myös aikojen muutos selvästi. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten jo hedelmöityshoitoon turvautuminen vaikutti monesta tabulta, eikä näin syntyneelle lapselle kehdattu asiasta edes kertoa. Kirjassa pari tällaista lasta saa puheenvuoron, ja häpeän sijasta vallalla onkin ilo: minulla on veli!
Tämä on todella koukuttava harrastus… Itsekin koitan dna-testilukemien avulla tutkiskella, saisiko vielä jollain tavalla selville 115 vuotta sitten syntyneen isoäitini isää. Isoäiti on jo aikaa sitten kuollut, mutta sukupuussa tuo umpikujaan parin sukupolven päässä päättyvä haara on kismittänyt jo pitkään. Tämä on kuin isoa, monen tuhannen palapeliä kokoaisi…
Tää on kyllä kiinnostava aihe!
VastaaPoista