Tätä Huovista en olekaan lukenut kuin kerran nuorena. Eikä oikein muuta jäänyt mieleen kuin romaanissa esiintyneen autoilija Antti Kohosen näyte hänen kirosanojen käytöstään.
Mutta tämähän oli ihan virkistävä kirja Huovisen kirjalijanuran alkutaipaleilta vuodelta 1955. Ollaan ehkäpä Sotkamon tapaisessa kirkonkylässä, minne muutamaksi päiväksi saapuu junalla todellinen Hahmo eli johtaja Henry Arffman hienoissa vetimissään ja kultivoituneella tyylillään.
Ja annapas olla, minkälaisen kuhinan hän saa aikaan! Kiinteistöjoppari Arrfman majoittuu paikalliseen majataloon ja rientää oitis tekemään afääreitään. Hänellä on tiedossaan tärkeää ja salattua taustatietoa pitäjän konjuktuureista ja suhdanteita hyödyntäessään pyrkii tekemään matkansa aikana muutamia hyviä kauppoja.
Kylä kiehuu kuin muurahaispesä. Juorut leviävät, ihmiset puhuvat. Autenttinen näyte maalaiskunnan elämästä kuusi vuosikymmentä sitten. Arffman saa kutsuja vallasmiesten ja -naisten luo ja kahvin sekä liköörin lomassa puhutaan pääosin jonninjoutavaa small talkia. Arrfman luo suhteita ja tekee kauppoja, kunnes muutaman päivän kuluttua palaa kotiinsa.
Kirja paljastaa Huovisesta tuttuja piirteitä. Etenkin hänen kammoksuntansa esillä olemista, pönäköitä puheita ja runonlausumista kohtaan, mikä on totta vie tullut tutuksi myöhemmässä tuotannossa. Erittäin paljastava on kuvaus esikoisteoksellaan mainetta niittäneestä kylän runoilijasta, joka melkein pakotetaan lausumaan omia runojaan yksillä syntymäpäiväjuhlilla. Introvertti runoilija ahdistuu ja pakenee paikalta heti kun silmä välttää. Saattaa olla Havukka-Ahollaan kuuluisuutta saaneen nuoren metsänhoitaja-Huovisen omaa kokemusta tässä mukana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti