Kulttuurin monitoimihlö eli toimittaja-muusikko-kirjailija Suonna Kononen on kirjoittanut mukavan ja henkilökohtaisen kirjan kirjailijoista, jokimaisemista ja melomisesta. Osin Karjalainen-lehden kulttuuritoimittajan työnsä peruina Konosella on laaja repertoaari Pohjois-Karjalan ja muun itäisen Suomen kirjailijoita, niin tuttuja kuin vähän tuntemattomiakin. Ja heitäpä yhteen kutomaan hän kokoaa joet, ja maestro Kononen itse kanootillaan melomaan, pohtimaan ja jutustelemaan jokien varsilla asustaneita tai vaikuttaneita kirjanikkareita.
Paristakymmenestä ”jokisaarnasta” koostuvan kirjan rakenne on nerokas. Se sallii monenlaista mieleenjuolahtumaa eikä pakota vain kirjailijoiden esittelyyn, vaan ajatukset kulkevat pitkin jokimaisemia ja niiden yksityiskohtia mesiangervoista ja palpakoista laululintuihin tai mökkilaitureilla räksyttäviin koiranhuntteihin. Tai menneen maailman maisemia, muistoja nuoruusvuosilta, jo tämän elämän jättäneitä kirjailijoita. Myös lehtijuttuihin haastateltuja, mikä minunlaistani entistä toimittajaa viehättää oikeinkin paljon: Kononen palaa joskus vuosikymmen - parikin sitten tehtyyn haastatteluun ja saa joillain nykypäivän huomioilla ryyditettynä kirjailijakuviin kivan persoonallisen lisänsä. Esimerkiksi Matti Mäkelän, Heikki Turusen ja sitten itselleni tuntemattomien tai pienempien painosten kirjailijoiden esittelyt ovat hyvin kiinnostavia. Toimittaja-Kononen juo kahvit haastateltavan kotona, tekee muistiinpanoja - ja sittenpä taas kanootti liukuu pitkin jotain Haapajokea eteenpäin.
Välillä heittäydytään muusikon olomuotoon: Huojuva lato -kantripumpun laulajana Kononen luikauttaa säkeen pari, kun sopiva värssy sattuu joenmutkan takaa käsittelyyn tulevasta kirjailijasta mieleen tulevan.
Kuuntelin kirjaa ja pidin samalla pädin Karttapaikkasovellusta auki. Konosen turinoidessa seurasin kartalta joenmutkia ja tutkailin, miten pieneksi menevällä sinisellä karttaviivalla vielä kanootti kulkee. Ja miten monella tavalla joen voi nähdä. Esimerkiksi Valamon luostarin läheistä Juurakkojokea Kononen
Leppoisaa ja sivistävää kesälukemista!
Kononen on nostalgis-romantikko. Hän haikailee mennyttä maailmaa etenkin toimittajaminänsä kautta ja pohtii sitä muutamien eläkkeellä olevien toimittajakollegoiden kanssa, miten journalismissa on menetetty enemmän kuin saavutettu uutta. Kuten vaikkapa aikanaan hyvinkin merkittävässä asemassa olleet pakinapalstat.
En ole erityinen äänikirjojen ystävä, kuuntelen kirjoja lähinnä vain silloin kun ei aikaa löydy oikeaan lukemiseen. Tai mahdollisuutta, kuten automatkoilla. Mutta tämä kirja kannattaa nimenomaan kuunnella; Konosen itsensä lukemana siihen tulee aimo ripaus henkilökohtaisuutta lisää. Olisiko tämä sitten oikein hybriditeos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti