Jatkan orientointiyrityksiäni itäisen Euroopan maailmaan; Ljudmila Ulitskajan tuotannon läpikäynnin jälkeen (ja osaksi inspiroimana) koitan hahmottaa Ukrainan, Valko-Venäjän ja Puolan paikkaa Euroopan kartalla ja niiden monikulttuurista monituisuutta menneestä havasta juutalaiskulttuurista lähtien. Nuo alueet ovat jääneet pimentoon vahvan Venäjän ja Keski-Euroopan taa, eikä tunnettuutta auta sekään kun rajat ovat muuttuneet sinne tänne vuosisatojen aikana.
Siispä kirjaston hyllystä kohtaan Isaac Bashevis Singer - juutalaistaustainen jenkki, Nobel-palkittu, jolta olen jo muutaman kirjan lukenut. Niinkuin tämäkin, alkujaan jiddishiksi 1950–luvun alussa ilmestynyt ”Nousee päivä, laskee päivä”, kuvaavat Singerin kirjat lähes järjestään juutalaisvähemmistön elämää 1800– ja 1900-lukujen Puolassa. Tällä kertaa fokuksessa on Calman Jakob, alkujaan kartanon laajenevilla busineksilla vaurastuva harras hasidi, jolle rikkaus tuntuu kertyvän melkein kuin itsestään, ilman että hän olisi kovin sinut sen mammonan kertymisen kanssa.
Puoliso kuolee, tyttäret kasvavat ja heidät tulisi saada naitettua perinteisten säädösten mukaisesti. Uusi puolisokin pitäisi löytää, vieläpä sellainen, joka hallitsee rituaalikylvyt ja muut hasidikulttuurin uskonnolliset säännöt. Mutta eipä juonesta enempää.
Sitä jäin miettimään, että oliko kirjassa muutakin isompaa sanomaa kuin menneiden kulttuurien ja lähinnä Calman Jakobyn perhekatraan vaiheiden kuvaus? Mutta toki oli kiinnostava tutustua tuohon elämänalaan sekä puolalaisten ja niin hasidien uskontoa edelleen harjoittavien kuin maallistuneidenkin juutalaisten välisiin suhteisiin. Ja oman ajankohtaisen mausteensa toi myös eläminen Venäjän ikeen alla, tällä kertaa kohteena 1800-luvun puolivälin Puola (eli ei mitään uutta auringon alla!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti