Katselin kirjastoani; minulla on seitsemän Tito Collianderin teosta. Ja nyt hänestä Raili Gothonin talvella ilmestynyt elämäkerta kahdeksantena.
Luin Collianderia joskus paljon. Ja nyt, hänestä kirjoitetun elämäkerran ilmestyttyä, hämmästyin, miten vielä 1990-luvun vaihteessa niin paljon esillä ollut kirjailija-taiteilija on päässyt unohtumaan. Myös minulta.
Suomenruotsalaiseen perheeseen vuonna 1904 Pietarissa syntynyt Colliander oli varsin tunnettu kirjailija sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, etenkin hänen 7-osainen omaelämäkerrallinen kirjasarja samoin kuin pää(?)teos Ristisaatto ovat olleet suosittuja. Collianderin pietarilaistausta, kuuluminen neljään-viiteen kielimaailmaan sekä etenkin hänen avoin itsensä sekä ympäristönsä observointi tuottivat henkilökohtaisia ja etenkin nyt jo niin vieraita maailmoja kuvaavia teoksia, että harmi kun mies on jäänyt unholaan.
Toivottavasti Gothonin kirja palauttaa Collianderia taas paremmin framille.
Elämäkerta etenee kronologisesti: ensin elämää Pietarissa 1920-luvun alkuun saakka, vallankumoukset ja seurannut kaaos nälänhätineen; jatkuva nälkä, perheen ahdinko ja ympärillä nähdyt kauheudet, jotka jäivät Titon mieleen syvälle ja joita hän dostojevskiläisesti kaiveli ja suorastaan tonki vanhempana kirjoissaan. Pakeneminen Suomeen Karjalan kannakselle tai sukulaisten luo Hämeeseen ja Porvooseen; toisen venäläissyntyisen eli tulevan Ina-vaimon tapaaminen, jonka kanssa vietettiin taiteilijaelämää 1930-luvun Terijoella (Kuokkalassa) ja Virossa. Tätä mennyttä maailmaa Gothoni kuvaa hyvin - kuin myös itse maestro omaelämäkerrallisissa kirjoissaan.
Colliander oli ahdistunut sielu ja loputon etsijä, hän alkoholisoitui ja oli muutenkin aika epävakaa jatkuvassa rahanpuutteessa oleva taiteilijasielu. Kaltaiseni yrittäjähenkisen hyvinvointivaltion kasvatin on vähän vaikea ymmärtää tuollaista sotien välillä ilmeisen yleistä noissa piireissä vallinnutta jatkuvasti persaukista taiteilijaelämää (kiinnostavaa kyllä siitä lukea!). Puoliso Ina oli kuvataiteilija eli eipä hänenkään työnsä leipää leventänyt.
Mutta 30-luvun kesät olivat lämpimiä; Gothoni kuvaa Colliandereita kävelemässä pitkin Suomenlahden rantoja ja Kuokkalan taiteilijayhteisön elämää, luotiin uutta, nuukailtiin, kerättiin marjoja ja sieniä lisäsärpimeksi, lainattiin rahaa, juhlittiin. Ilja Repinkin tuli silloin jotenkin tutuksi ja hänestä Colliander kirjoitti myöhemmin elämäkerran.
Oman mausteensa Collianderin kirjailijakuvaan tuo hänen kääntymisensä ortodoksiksi ja hyvin tunteelliset kuvaukset idän kirkon sentimentaalisesta puolesta; siihenhän hän toki oli lapsuus- ja nuoruusvuosinaan Pietarissa kasvanut.Välillä Colliander käänsi paljon ortodoksisia tekstejä ruotsiksi ja Gothoni kuvaakin hänen ortodoksipuoltaan kirjassa laajasti (Konstnär eller kristen?)
Eli kirja kirjailijasta, mutta myös kirja taiteilijaelämästä ja nyt jo aika kaukaisesta maailmasta. Elämäkerta on (ainakin toistaiseksi) ilmestynyt vain ruotsiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti