Ljudmila Ulitskaja: Sielun ruumis

Vielä jaksaa Ljudmila Ulitskaja kirjoittaa, ja hyvän kokoelman on kirjoittanutkin. "Sielun ruumis" sisältää tutunoloisia tarinoita elämästä Venäjänmaalla - useimmiten naisten kertomina. Aika lailla krouvin oloisia ovat olosuhteet; vaatimatonta ja rikkonaista, mutta elämänmakuista! 

Kirjassa kerrotaan paljon ihmisistä matkalla kohti kuolemaa - ja myös sen jälkeen. Yksi novelli kertoo tapetun miehen ruumiinavauksesta, mutta teksti on hyvin metafyysinen ja tavallaan kauniskin. Ulitskaja liikkuu todellisuuden rajapinnan molemmin puolin ja lukija saa olla tarkkana, milloin jalat irtoavat maan kovalta pinnalta...

Kirjasta löytyy kuolemankaupoilla oleva Alisa, joka haluaa hankkia lääkäriltä tappavan annoksen myrkkyä sitä vanhuuden päivää varten, kun voimat alkavat vääjäämättä mennä - ja sittenpä käykin niin, että Alisa ja lääkäri rakastuvat. Tai tavataan kiusattu, yksinään kasvava poika Tolik, joka kasvaa kiinni valokuvaukseen ja maisemiin ja sairastuttuaan ... no, surrealistinen loppu on hyvin voimakkaasti kuvattu. Tavallaan kuitenkin hyvin toden tuntuista.

Kirja on lyhyt, noin 130 sivua, mutta tämä kirja tulee lukea rauhassa. Novellit ovat intensiivisiä ja ennen seuraavan aloittamista kannattaa pistää kirja hetkeksi sivuun ja antaa ajatusten hiljalleen hahmottua. Pidän tuosta tunteesta, kun teksti antaa sille mahdollisuuden. 

Suvultaan juutalainen, oppositiotausta ja uskonnoltaan ortodoksi - tästä kombinaatiosta suorapuheinen kirjailija saa kerta toisensa jälkeen aikaan nautittavaa proosaa. Ulitskaja kirjoittaa rakastettavalla tavalla elämän moninaisuudesta. Hän kuvaa hahmojaan lämmöllä, ja vaikka monissa tapauksessa lähtökohdat eivät ole hääppöiset, on ikään kuin leppeä hymy leijuisi kirjan ympärillä.

Tällä hetkellä Ljudmila Ulitskaja on ehdoton ykköskirjailijani. Olen noteerannut hänen romaaninsa - Daniel Stein, Vihreän teltan alla sekä Medeia ja hänen lapsensa - pari pykälää korkeammalle kuin novellikokoelmat. Kyllä ne novellitkin mukavia ovat olleet lukea, sellaisia elämänmakuisia lyhyempiä välähdyksiä sieltä täältä, mutta eivät ne ole niin paljon mieleen jälkiä jättäneet (vai olenko vaan tullut lukeneeksi ne turhan nopeasti...) 

Mutta tämä uusin kyllä nousee romaanien tasolle!