"Så snart vi börjar tänka på förlusterna har vi redan förlorat."
Tässäpä näpäkkä aforismi Claes Anderssonilta kirjasta Lust, vuodelta 2008.
Eli käydään läpi tämäkin kirja, vaikka olen aiemmin lukenut ja käsitellyt sen Ajan meno -tuplaruno-opuksen mukana.
Lust oli mielestäni Anderssonin väkevintä kautta, joskin ehkä vähäinen notkahdus sen Tidens framfartin ja Mörkrets klarhetin (Pimeän kirkkaus) välillä. Mutta helmiä löytyy, kuten Par-kokonaisuuden kolmas runo:
"Att sträcka fram händerna mot ingen
Att famla efter ingen
Att hålla hårt om ingen
Att smeka ingen att längta sig sjuk efter ingen
Att tröttna på ingens gnat
Att bedra ingen att hata ingen
Att vara ingen trogen
Att höra ingen gny i sömnen
Att vara uppriktig mot ingen vad som än händer
Att somna och vakna med ingen tryckt intill sig
Att ljuga och hitta på för ingen
Att få samtidiga orgasmer med ingen
Att känna sig missförstådd och försummad av ingen
Ingens ständiga närvaro
Ingens ständigt närvarande frånvaro"
Runo on synkkä, lohduton. Tukahduttava kuvaus yksinäisyydestä, joka kiristää otettaan kohti loppua; siinä on jotain eksistentiaalisen kylmää, lopullista: Ei kenenkään pysyvää läsnäoloa, ei (edes) kenenkään pysyvästi läsnä olevaa poissaoloa.
Olen varmaan analysoinut Anderssonin maukasta kielenkäyttöä jo ihan ylt´ympäri, ja erityisesti paradoksien maukkuutta (”...Att få samtidiga orgasmer med ingen...”). Lisäksi hän hyödyntää usein toistoa tehokeinona - joskus ehkä inansa liikaakin - mutta tässä runossa ingen- sanan tyylikäs toisto toimii (samoin kuin mahtavan itseironisessa runossa itsestään ”Andersson pitää pirunmoista meteliä...” kirjassa Under, runo löytyy kokoelmista suomennettuna).
Lust loppuu lämpimän mukavaan Jag skriver en dikt -runoon. Siinäkin on näitä keikauksia ("Kirjoitan, että haluan pysyä tässä, että kaipaan pois"), mutta myös kaunista rakkautta: "Kirjoitan meistä, jotka rakastavat sinua, jotka aina rakastavat sinua... kirjoitan, että minä hengitän, että sinä hengität."
"Jag skriver en dikt
Jag skriver att jag andas att du andas
Jag skriver att i kväll regnar det
Jag skriver att grannens katt sitter på kökstrappan och slickar sig om nosen
Var håller alla våra sorkar hus?
Jag skriver att treåriga Siiri tittar på katten och slickar sig om munnen
Jag skriver att kontinentalsocklarna tränger 3,7 cm in i varandra
Jag skriver att en stor hand
Jag skriver att jag vill bli kvar att jag längtar bort
Jag skriver om alla och om ingen särskild
Jag skriver om oss som älskat dig som alltid älskar dig
Jag skriver en dikt
Jag skriver att jag andas att du andas"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti