Brysseliä, pakolaiskriisiä ja perhedraamoja. Ilkka Luukkonen on vetäissyt ihan käypäisen esikoisromaanin, jossa on useampiakin kerroksia, muutama tosi hyvä henkilöhahmo ja vetävää kieltä - joskin paikoin verbaliikka tuntuu vievän kirjailijaa hiukan liikaakin.
Insinööri Antti on ajautunut kirjeenvaihtajaksi Brysseliin. Median kannattavuus on syöksykierteessä, omakin työ uhan alla ja pomo hiillostaa yhä muuttuvilla juttuvaateilla. Antti kasaa isoa reportaasia Välimeren pakolaiskriisistä ja henkilökohtaisen elämän mutkien vuoksi tuntuu haukkaavan liian ison palan. Pitää etsiä Brysseliin perhettään paennutta siskontytär Kaislaa, käsitellä oman, siskonsa ja Kaislan äitisuhteiden outouksia ja kaiken päälle omakin avioliitto unkarilaistaustaisen Anna-vaimon kanssa alkaa natisemaan. Tähän kaikkeen ihmissuhdepsykologiaan herra insinöörin pökkelömäinen luonne ei anna kaikkein parhaita eväitä.
Antti jää kirjan henkilögalleriassa aika etäiseksi, vaikka onnistuu lopulta tekemään yllättävän uroteonkin.
Sitävastoin tämä sisarentytär Kaisla on virkistävä tapaus. Jotain nuoruuden ehdottomuutta ja äkkipikaisuutta, samalla ajoittain myös kypsempää ajattelua. Tuo Kaislan luonteen jännite on kuvattu hyvin.
Samoin puoliso Anna on hyvä ja sympaattinen tyyppi. Ottaa elämää ohjakseen vieraassa kaupungissa; ihminen, joka pystyy pitämään monia lankoja käsissään.
Kirja antaa pääjuonen lisäksi kiinnostavia näkymiä moniin sivuteemoihin. Belgian Kongo on yksi, suomalaisen median taannoisen syöksykierteen kuvaus toinen. Oman lisänsä kirjaan toivat
jonkun verran tutuksi tulleet Brysselin paikat ja niihin liittyvät mietteet nykypäivän suomalaissiirtolaisuudesta. Tuosta isommasta siirtolaisuudesta puhumattakaan.
Monia lankoja Luukkonen on saanut esikoisessaan alulle ja aika tyylikkäästi hän niitä kuljettaa kohti kirjan loppua. Ehkä loppuratkaisun uskottavuuden kanssa on hiukan niin ja näin: selviääkö vähän liian monta vaikeaa asiaa noin lyhyessä ajassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti