sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Lena Andersson: Sveas son

Ruotsalaiskirjailija ja kriitikko Lena Andersson on tehnyt analyysin kansankodista ja raamittanut sen vuonna 1932 syntyneeseen Ragnar Johanssoniin. Sveas son kuvaa Ragnarin omaa ja perheensä kehitystä, ideana että Ragnar on itse ruotsalaisuus kaikessa tavallisuudessaan ja sosialidemokraattisen kansankodin tyypillinen ilmentymä. Tasa-arvoisen, järkevän ja viimeiseen asti suunnitellun yhteiskunnan vankka kannattaja, systeemin luotettu tukimies.

Ragnar on köyhien vanhempien lapsi, hän kouluttautuu veistonopettajaksi, menee naimisiin ja saa kaksi lasta. Hän on fanaattinen urheilumies, jalkapalloilija ihan kollektiivisuuden hengessä. Lapsetkin johdatetaan määrätietoisesti urheilu-uralle, tosin yksilölajeihin, Erik pyöräilijäksi ja isäänsä lähempänä oleva Elsa hiihtäjäksi. Kirjan kuvaukset viikonloppujen kisamatkoista ja reissuista treenileireille ovat osin hupaisaa, osin hieman surullistakin luettavaa; sääliksi käy Elisabet-vaimoa, jota kiinnostaisi joskus päästä katsomaan maailmaakin muuta kuin jonkun Pohjois-Ruotsin hiihtostadionin kautta...

Mutta kansankotiin: Lena Andersson antaa sen jämähtämisestä - ja jo rakennusaineista - aika kriittisen kuvan, jo siten, että kansankodin ruumiillistumana Ragnar on kuvattu aikamoiseksi jääräksi. Tulee paikoin jopa Mielensäpahoittaja mieleen. Hän on kyllä ollut aikansa uudistusmielinen, nuoruudessaan uutta Ruotsia rakentaessaan, ja hänen on vaikea tajuta miksi hänen lastensa sukupolvi ei enää sitä kaikkea hyväksykään.

Toisekseen kirjailijan kriittisyys tulee mielestäni selvästi esille siinä, että hän laittaa Ragnarin ihailemaan DDR:ää - myös Neuvostoliittoa - useaan otteeseen. Ragnar on äärihegeliläinen: yksilö on olemassa vain yhteisöä varten, ja viisaassa johdossa valtio tietää parhaiten, mitä sen jäsenet tarvitsevat. Ja miten rakentaa heidän hyväkseen tasa-arvoista ja toimivaa yhteiskuntaa.

"Demokratin byggde på intet annat än vetenskap och nyttig korrigering utifrån empirisk observation, inte på orubbliga principer av obevisbar metafysisk natur." Että sillee, piti vain noudattaa tavoitetta ja valmista suunnitelmaa, siitä ei saanut poiketa.

Sitten tähän yltäkylläiseen yhteiskuntaan kasvaneet nuoret alkavat valittaa jostain liiallisesta yhdenmukaisuudesta; kaipaavat vapautta, valintoja, lukevat kummallisia kirjoja. Ja kaiken päälle menevät äänestämään kansanpuoluetta, liberaaleja!

"Hur hade det blivit så här, tänkte Ragnar, att man förkastade allt gammalt vetande i tron att det inte hade något att säga eller ge samtidens människor - precis som hans egna barn hade gjort när de kasserat honom som ett fornminne och skräp att slänga på tippen."

Ehkä hieman yllätyin kirjailijan selkeänkriittisestä sanomasta. Ollaanhan tässä hyvinvointivaltion lapsia, ja vaikka se meilläkin meni paikoin överiksi, en nyt ole kohtuullisen liberaalihtavana ihmisenä silti kokenut ihan DDR-mäisiä tai Ragnar-jäärän tyylisiä ikäviä mielikuvia.

Mutta Ruotsissa systeemi rakennettiin vielä valmiimmaksi kuin meillä, liian valmiiksi, ja sitten "valmiiseen maailmaan" tuli joku internet: "Var fanns det någonstans, var i världen låg det, och vem höll i spaken? Det måste ju finnas en materia där bakom..."

"En värld utan centrum var inte för Ragnar Johansson."


En ihan täysin sisäistänyt Ragnar-Ruotsi -analogiaa, noin itsepintaisen jäärän luonnehtimana. En tuon itsepintaisuuden vuoksi myöskään pitänyt häntä ruotsalaisuudessaan niin tavallisena kuin kirjassa annetaan ymmärtää. Lunkejahan ne svenssonit ovat...

Pienempi miinus tulee miehen elämänkaaren lopussa; ihastuminen toiseen naiseen ja sen seuraukset. Se ei jotenkin tuntunut loogiselta aiemmin luettuun nähden. Ehkä sen tarkoitus on välillisesti alleviivata, että jos ei saatu kansankoti Ruotsiakaan täydellisen valmiiksi, niin joutui Ragnarkin huomaamaan, että elämä kuitenkin menee omia polkujaan, valmiiden mallien ohi.

Mutta paljon on plussaa, sillä kirja on kyllä hyvä. Kehystarina toimii, kieli on elävää ja paikoin saa nauraakin. Olosuhteet ovat sen verran tutut, että ikäänkuin saa olla tapahtumissa mukana.

Ja isän ja Elsa-tyttären suhteessa on jotain kaunista. Vaikka Elsa tavallaan petti isänsä suuret odotukset urheilurintamalla ja lähti joidenkin humanististen alojen perään, niin väitöstilaisuuteen isä tulee ja on ylpeä tyttärestään.

Kollasin mikä tämä Andersson on naisiaan eli henkilöjään. Vaikuttaa olevan näkyvä yhteiskunnallinen keskustelija, rohkea kannanottaja ja vaikeasti lokeroitava. Svea-kirjan luettuani löydän henkilöhistoriasta jotain tuttua: Kuten kirjan aviopari, myös Anderssonin isä on veistonopettaja ja äiti on Norrlannista. Ja kirjan Elsa-tyttären kanssa itse kirjailijakin on harrastanut kilpahiihtoa ennen kuin lähti kieliopintoihin.

Anderssonilta on ilmestynyt suomeksi kirjat Omavaltaista ajattelua ja Vailla henkilökohtaista vastuuta. Sveas son ilmestyy nimellä Svean poika Siltalalta vielä vuoden 2018 aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti