Olen noteerannut Roope Lipastin kirjoista tehtyjä arvioita ja mies on ollut listoillani. Humoristista pitäisi oleman.
Nyt sitten kirjastosta tarttui käteen Rajanaapuri. Kertojana on pedantti ja järjestelmällinen historianopettaja-leskimies, jonka naapurina sattuu olemaan hiukan huithapeli, herkästi kaiken rakentelusta innostuva kuuden lapsen isä. Todellinen rautakauppiaan unelma.
Juoni on köykäinen; kertoja seuraa naapurin katastrofinpoikasesta toiseen etenevää pihasaunan ja -lammikon rakentelua ja ihastuu samalla naapurin vaimoon. Kun sen yhden kerran naapuri turvautuu vaimonsa ja kertojan painostuksesta turvavarusteisiin, niin eikö mies kompastu saunantekeleen katolla siihen turvakäyteen ja loukkaa itsensä vaarallisesti. Ukon sairaalareissun aikana kertojalle tarjoutuu sitten mahdollisuus yrittää lähennellä tämän vaimoa. Lopussa sauna on valmis.
Köykäinen tekele. Lipastin kieli on kyllä sujuvaa ja nokkelaa. Mutta ei tarjoudu mahdollisuutta maistella kielen ilmauksia tai jäädä miettimään elämää noin niinkuin muuten - mikä mielestäni on yksi hyvien ja koskettavien kirjojen kriteeri. Kirjan hotkaisee parissa tunnissa.
Kirjan lopussa jää kaikki vähän ilmaan. Aika arkista sohlaamista, liiankin tuttua ja aavistettavaa arkielämästä, kirjan väliin pantuna kaipaisi jotain muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti