Zinaida Linden: Monta maata sitten

Zinaida Linden on leningradilaissyntyinen ruotsin kieltä ja kirjallisuutta opiskellut ja sitten suomenruotsalaisavioliiton myötä Suomeen muuttanut kirjailija. Olen tutustunut hänen kirjoitteluihinsa Höblän kolumneissa. Venäläistausta ja venäjä-ruotsi-kombinaatio herättivät kiinnostuksen ja kolumneistaan olen tykännyt. Kahden, tai useammankin maailman pohdiskelua, tuokiokuvia, kivoja juttuja.

Epäilin kuitenkin hieman, minkälaista proosaa kolumnien pohjalta on odotettavissa. Turhan kepeää?

Monta maata sitten kuvaa kirjailijan oloista diplomaatinrouvaa maata kiertävällä radalla Venäjä-Botswana-Japani-Suomi-akselilla; irrallisuutta, tarvetta takertua vanhaan (kuten nuoruuden miesystävään), hajanaisia ajatelmia elämästä Turussa, pietarilaisjuuristaan täysin irti olevista lapsista, Venäjästä. 

Teksti tulee lähelle, päähenkilöön on helppo samaistua. Kerronta on jotenkin sympaattista, silloinkin, kun on kielteisistä tuntemuksista kyse.

Pitkään kuvittelin kirjaa omaelämäkerraksi - huvittavaa, että moni muukin kirjablogisti on näin luullut! Lie mistä sekin vaikutelma tuli.

Ehkä tämä romaaniksi on vähän kevyt jonkun kirjallisuustieteellisen teorian mukaan. Vaan väliäkö sillä jos näin on. Puolessavälissä totesin, että hyvähän kirja tämä ja mukava lukea. Ja sitten loppusivuilla tuli vielä hyvin yllättävä ja kirjan rakenteen kannalta oleellinen käänne, joka heivautti kokonaisuuden selvästi yli kasin arvoiseksi. Taidanpa lukea Lindeniä lisää. Pitää ottaa vaan joku alkuperäissvenska käsittelyyn ja makustella millaisia rakenteita Linden käyttää ruotsiksi proosaillessaan.