Nyt, kun olen kauhistellut jenkkien presidentinvaaleja ja ilmastonmuutostakin on tullut mietittyä, oli hyvä ottaa vähän perspektiiviä. Katsaus 200 000 vuoden taakse ja yhteiseen esiäitiimme jossain Afrikassa, ja kymmenientuhansien vuosien taa, kun Eurooppaa alettiin asuttaa etelästä ja idästä.
Karin Bojs kuljettaa kehutussa ja palkitussa kirjassaan lukijaa Lähi-Idästä metsästäjä-esi-isiensä luo eteläiseen Ruotsiin. Sitten lähdetään lännempää ja seurataan enempi maanviljelyskulttuuria, viimeksi kolmatta suurta geeniaaltoa idästä, jonka mukana tulivat myös indoeurooppalaiset kielet. Kirja perustuu dna-tutkimuksiin; niiden avullahan on päästy hahmottamaan äiti- ja isälinjoja tuhansien vuosien taa. Itsekin olen dna:ni selvittänyt ja toiselta puolelta on löytynyt aikamoisia harvinaisuuksia.
Geenitutkimus jäsentää ja tuo uutta historiantutkimukseen, oikein ammoisen määrän. Ja kun kyse on aika tuoreesta tieteenalasta, tulee uutta tietoa jatkuvasti. Mitä tiedämmekään kymmenen vuoden päästä?
Kirja on reipas 400-sivuinen. Olisin itse odottanut hieman suurempaa painottumista geenipuoleen ja sen havainnollistamiseen. Minulle kun ne kaikki snipit ja haplot eivät ihan täysin ole vielä avautuneet. Ja kampa- ja mitkäliekeraamiset purnukkakuviot eivät ole koskaan oikein jaksaneet innostaa...
Toisaalta kirja toi aika jännää uutta tietoa, vaikkapa Doggerlandista, Tanskan ja Brittein välisestä alueesta, joka on noin 20000 vuotta sitten ollut kukoistava maanviljelysalue, vaan sitten vajonnut kymmeniä ja satoja metrejä meren alle.
Että onko se nyt sitten niin kamalaa, jos tässä vähän lämpötila nousee ja merenpinta nousee metrin? (No, on se).
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Päivittäisen hektisyyden keskellä on hyvä ottaa hetkeksi katse kauemmas ja muistaa, että kaukaa sitä on tultu...
Kirjan tiedot ovat jo vanhentuneet. N-ryhmä onkin olut alkuperäisemoi, kuin R ja I. Ruotsalainen historia on palannut 1800 luvulle, mkä jo aika sitten on osoittsutunut suuruuden propagandaksi
VastaaPoista