lauantai 23. tammikuuta 2016

Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia

Mainion Ulitskajan tuotannosta hieman välipalanmakuinen novellikokoelma kahden upean romaanin (Medeia & Vihreä teltta) jälkeen. Pääosa kirjasta kuvaa kaksosten, väistyvämmän Gajanen ja nuoremman ja voimakastahtoisen Viktorijan edesottamuksia; Viktorija jujuttaa isosiskoaan välillä aika raa´allakin tavalla mutta läheisiä siskoksia ollaan silti...

Sama elämänmakuinen, julma ja samalla sydämellinen tapa kuvaa koko kirjaa. Jotain venäläistä tuossa tyylissä on, ja Ulitskaja osaa tuon taidon. Tavallaan rakastettavia ihmisiä kaikki kirjan hahmot, vaikka vastenmielisiä tekoja tekevätkin.

Kirjan lopussa on lyhyempi osio lyhyitä, hieman täytepalan tapaisia kertomuksia; mukavia silti.

Eipä tästä sen kummempaa osaa kertoa. Ulitskajan kuvaama maailma on sama kuin noissa hienoissa romaaneissa. Ja kieli! Yhteen lauseeseen taas koko maailma... "Suuresta sodasta selvittyään, menetettyään monta veljeä, veljenpoikaa ja lukuisia muita sukulaisia, mutta saatuaan pitää toisensa, oman pienen perheensä ja keskinäisen luottamuksensa, ystävyytensä ja hellyytensä koko täyteydessään ja saatuaan osakseen laadukasta joskaan ei kovin silmiinpistävää menestystä, he olisivat varmaan voineet vielä elää kokonaisen vuosikymmenen - niin kauan kuin terveys, voimat ja kokemus pysyisivät onnellisesti tasapainossa - , elää niin kuin olivat aina halunneet: tehdä innolla työtä koko liiaksikin täyteen ahdetun viikon, matkata viikonlopuksi uudelle, vähän aikaa sitten rakennetulle huvilalle, soittaa nelikätisesti Schubertia kehnolla huvilapianolla, uida päivällisen jälkeen lumpeita kasvavassa tummavetisessä pikku joessa, juoda samovaarista teetä puuverannalla laskevan auringon viistovalossa, lukea iltaisin Dickensiä ja Mériméetä ja nukahtaa yhtaikaa sylitysten, yli neljänkymmenen vuoden aikana hioutuneeseen tapaan, josta ei voinut sanoa, oliko sen mukavuuden takana heidän määrättyihin asentoihin asettuvien vartaloidensa kohoumien ja syvennysten muoto vai olivatko vartalot itse kaikkien näiden vuosien yöt sylitysten vietettyään muovautuneet toisiinsa sopiviksi ja synnyttäneet tämän yhteyden.

1 kommentti:

  1. Iloiset hautajaiset on ollut paras minulle. Vihreän teltan alla oli myös vaikuttava lukukokemus.

    VastaaPoista