sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Mikael Sjövall - Patrik Rastenberger: På strövtåg i Aiboland

Taas väliin kansa- ja kielitieteellisiä kiinnostuksia. Virossakin on olleet omat "rantaruotsalaisensa" - Rannarootsi - ja ruotsinkielisten asuttamaa aluetta on kutsuttu ruotsiksi nimellä Aiboland. Ruotsinkielisiä on varmaan ollut siellä niin pitkään kuin meilläkin, vaan Stalin teki siitä lopun. Nyt Viron vapautumisen jälkeen paikoin yritetään saada katoavaa ja kadonnutta kulttuuria jaloilleen, ja sitä kirjan tekijäkaksikko on käynyt kirjaamassa, kuvaamassa - ja haikailemassa.

Kirja koostuu 16 tiettyyn alueeseen tai teemaan keskittyvästä kappaleesta. Kirjoittaja Sjövall kertoo omin sanoin, kuin suorana lähetyksenä keskustelujaan Aibolandin ruotsalaisseudut jättäneiden, sinne palanneiden tai heidän jälkeläistensä kanssa. Keskustelunomaisuutta olisi voinut hyvin tiivistääkin ja paikata vähän fakta-aineistolla, meikäläistä olisi kiinnostanut hieman enemmän vaikkapa se, millä lailla Viron ruotsin eroaa meikäläisestä tai riikinsvenskasta.

Mutta tulihan tuosta tietoakin. Ja tietty melankolia tuollaisten kertomusten päällä leijuu, kun katoavaa kulttuuria kuvaillaan. Olen joskus lukenut kirjan Die Deutschen in Osten, sakemannien nykyisiä ja menneitä asumasijoja lähellä ja kaukana idässä, samoja fiiliksiä siinäkin oli.

Tuo toinen kirja tuli elävästi mieleen Etelä-Ukrainan Gammalsvenskbytä kuvattaessa: Katariina Suuren aikaan yksi Saarenmaan ruotsalaiskylä laitettiin matkan päälle kohti Ukrainaa, ja vaikka valtaosa kuoli matkan aikana pääsi sen verran perille, että jokunen vanhus siellä vieläkin puhuu ruotsia. Ja naapureina kolme saksalaiskylää, nekin muinaisten muuttoliikkeiden peruina.

Ja kuvaan vielä sopii, että Stalinin vainojen alkaessa osa kyläläisistä on paennut Ruotsiin, myös Kanadaan ja molemmista maista on sitten jotkut tulleet takaisin maanpäällistä paratiisia rakentamaan. Kuulostaa tutulta... Moninaiset ovat kansojen liikkeet, niin ennen kuin nykyäänkin.

Hyvä että kirja on tehty. Sietäisi saada hiukan enemmänkin näkyvyyttä. Ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoissa sitä on vain muutama kappale, jonottaakin sai pitkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti