Luin (osin selasin) vaaliviikonloppuna vaalikirjan - sillä vaalikirja se oli, vaikka Uimonen toisin kirjassaan väitti.
Sipilä on kyllä kirjan väärtti. Tietysti jokainen - nyt vielä tuleva - pääministeri on sitä, mutta onhan Sipilässä omat erityispiirteensä. Ja kirja on hyvin kirjoitettu, kuinkas muutenkaan journalistikonkarilta, nopea ja selkeä.
Kirjassa, siitä käytävässä keskustelussa ja vaalikampanjankin aikana on ihmetelty, onko Sipilän kuva siloiteltu. Mukava, nuhteettoman oloinen, leppoisa, menestyvä miljonääri jne jne jne.
Sitten on se lestadiolaisuus, jota on toistuvasti julkisuudessa käsitelty juuri sellaisena klisee-lestadiolaisuutena, mihin sopivat pesukoneiden ja television kieltäminen ynnä muut. Niinpä kirjassa on ollut tarve selostaa oikein kunnolla rauhansanalaisten olemus ja mainita sekin, että Sipilöiden lapsuudenkodissakin televisio on ollut.
Suomalaisten uskonnollinen sivistys alkaa olla jo niin heikkoa, että vajaa sata vuotta sitten lestadiolaisten päähaarasta irtaantuneiden rauhansanalaisten erityispiirteet eivät erotu, samaa lestaa vaan koko joukko...
Nyt vaalien jälkeen Helsingin citypunaviherliberaalien kauhistellessa kepupersujen vaalimenestystä Sipilään on lyöty monia leimoja. Kirjan perusteella kaveri on kuitenkin hiukan poikamainen perusinsinööri, ympäristötekniikkaan viehtynyt käytännön mies joka on ehtinyt perustaa jonkun ekorakennuskylänkin kotinsa liepeille. Ja laittaa osan miljoonistaan hyväntekeväisyyssäätiöön. Aika liberaalin oloinen tuntuu olevan.
Se on tietysti oma asiansa, miten menestynyt yritysjohtaja saa reseptinsä toimimaan politiikassa - jossa tosin on nyt jo yksi iso meriitti ansaittuna: puolueen pelastaja. Tuleva hallituskausi ei tule olemaan helppo. Parhaimmillaan hän saa poikkeavalla poliitikko-olemuksellaan innostettua puolueita ja etujärjestöjä uudenlaiseen yhteistyöhön. Tai sitten
aletaan lyödä kapuloita rattaisiin oikein kunnolla.
Luin hiljattain Elisabeth Rehnistä tehdyn kirjan Lillan (arviointi vähän alempana). Ehkä se jäi enemmän mieleen, hiukan epätavallisempana elämänä. Aikamoinen tapaus.
Mutta vertailu sikseen, hyvä Sipilä-kirjakin oli lukea. Avautui noin keskeiseen asemaan nousevan miehen maailma aika paljon paremmin kuin mitä lehdistä on tullut luettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti