Huh. Työvoitto. Arbetsvinst. Jobbseger!
Ostin noin 10 vuotta sitten hetken päähänpistosta Tukholman NK:sta moisen 609-sivuisen opuksen. Tekijä Englund on Ruotsin historiantutkimuksen patriarkkoja, Nobel-komiten jäsen jne. Englundin kirjat Ruotsin suurvalta-ajasta olivat saaneet paljon mainetta, ja niinpä minullekin kirja oli jo jotenkin tuttu.
Kirja kuvaa 30-vuotista sotaa ja vähän muutakin. Ajankohta kiinnostaa minua, mutta kirja oli pääosin muuta kuin toivoin. Aivan liian pikkutarkkaa selostamista milloin minkäkin skvadroonan liikkeistä ja yhteenotoista keisarillisten tai minkälie joukkojen kanssa germaanien kylässä a, b, c, d.... z ja niin edespäin.
Sinänsä se lie tuollaista ollut. 30-vuotinen sota näyttäytyy Ruotsin armeijan päämäärättömänä kiertoliikkeenä Pommerista Saksiin, Böömiin, Baijeriin, Saksiin, Pommeriin ja taas etelään. Hillitöntä hävitystä. Sodasta tuli elämäntapa; sitten vihdoin kun rauha tuli, eivät sotilaat "perheineen" osanneet sopeutua siihen.
Kirja seuraa nuoren Erik Jönssonin, sittemmin aateloituna Dahlbergin liikkeitä, mutta kovin sivulliseksi ja irralliseksi Erikin tarina jää. Olisin lisännyt hänen - ja ehkä jonkun muunkin keskeisen hahmon selostusta ja tinkinyt taistelukuvauksista ainakin puolet.
Mutta kiinnostavaakin oli. Niin vaimoni kuin minunkin sukupuuhuni on 1600-luvulla eksynyt yksi Wackerbarth/Schadewitz, ja todennäköisesti heidän tiensä sydän-Savoon tai Satakuntaan selittyy juuri 30-vuotisella sodalla. Siltä osin tarkka kylätasonkin selostus joukkojen liikkeistä Lausitzin tienoilla tai Etu-Pommerissa kiinnosti. Ja kun tuolla Saksassa tulee usein käytyä, niin kiinnostavaahan se on äkätä, miten tämäkin paikka on jostain historian vaiheista tuttu...
Ruotsin jalansijaa Pohjois-Amerikan rannikolla Delawaressa kuvaava jakso oli myös kirjallisesti irrallinen, mutta omaa uteliaisuuttani se tyydytti.
Mutta hyvä kun tuli luettua. Olin joskus vuosikausia sitten jäänyt sivulle 100, ja nyt pakersin sen loppuun. Mutta en ihan ymmärrä, miksi kirja sai Ruotsissa NIIN suuren suosion. Vai johtuuko se siitä, että svenssonit eivät omaa historiaansa tunne.
Ja siitä Englundille pisteet, että hän muistaa mainita valtakunnan itäosan eli suomalaiset toistuvasti. On jännä huomata, miten tiivis yhteys Pohjanlahden yli silloin oli; Turku ja Viipuri valtakunnan keskeisimpiä kaupunkeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti