Taas tuli yksi Lauren luettua. Höblän Moskovan korrespondentti, Suomen Kuvalehden journalistipalkittu on veteraanitoimittaja Peter Lodeniuksen kanssa kirjoittanut kirjan Ukrainasta. Aluksi ajattelin, että mitäpä suotta, Laurenin hyvät jutut on sen verran tarkkaan jo tullut Höblästä luettua. Mutta ostin sittenkin, ja hyvä niin.
Kirjassa käydään Ukrainan historiat, Majdanit, Krimin vihreät miehet ja Donbassin sota. Elävää tekstiä. Lauren luo enemmän tilannekuvaa, Lodenius taustoja ja pitkiä kaaria. Aika hyvä dialogi tästä syntyy. Laurenin kuvaus on hektisempää, kriisin aikana kuulien ohi viuhuessa syntynyttä ja vaikuttaisi kuin hänen analyyseissään on enemmän "tilanne päällä". Lodenius tarkkailee kauempaa, ei mene niin paljon "iholle"; hän on myös Ukrainan kehityssuunnasta optimistisempi. Liekö osin em. syistä?
Kiinnostavinta olivat juuri nuo kirjoittajien hiukan erilaiset näkökulmat. Lauren tuntuu enemmän painivan ukrainalaisten tuskassa ja hämmennyksessä, Lodenius miettii kylmemmin vaihtoehtoa että olisiko se nyt sitten niin kamalaa jättää koko Donbass venäläisille, ja lähteä sitten ilman sitä yhtenäisempänä maana lähestymään kunnolla länttä.
Lodeniuksen alkukirjoitus Ukrainan historiasta - Galiziat, ruteenit ja muut - luonnollisesti kolahtivat meikäläiseen. Tästä olisin lukenut lisääkin. Olisin myös hiukan enemmän kaivannut ihan tämän talven analyysiä Ukrainan kansalaisyhteiskunnan kehittymisestä, siitä kun vissiin on alkanut olla merkkejä. Ainakin Lodeniuksen mukaan.
Tässä kirjassa vanha herra toi minulle enemmän uutta kuin Laurenin kirjoitukset, varmaan siksikin että olen jälkimmäistä niin paljon lukenut. Mutta silti (tai siksi) hatunnosto Laurenille: arvostan hänen myötäelävää journalismiansa, mielestäni hänen reportaasinsa ovat aivan ylivertaisia tuosta hankalasta maailmankolkasta - tai ulkomailta ylipäänsä. Ja kirjat tuovat sitten vielä annoksen syvyyttä hänen päivittäisjournalistisiin väläyksiinsä Höblässä.
Olen edistynyt ruotsin lukemisessa, parin vuoden Hbl-kuuri on auttanut! Nyt ei ollut enää edes joka toisella sivulla vieraita sanoja, ja jos joskus joku olikin, ei sitä enää viitsinyt sanakirjasta katsoa. On mukava tunne, kun pystyy luonnostaan lukemaan jotain vieraalla kielellä, ja sitä teen mielelläni, koska alkuperäiskielinen on kuitenkin aina se kirjan paras versio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti