Vaimokulta osti synttärilahjaksi; Mårten Westön nimi oli ehkä tuttu jostain, jonkun arvostelun lie lukenut, mutta aika ummikkona kirjan otin käteen.
Novellien aiheet eivät ihan olleet makuuni; lentopelosta kärsivä nainen matkalla äitinsä hautajaisiin, erinäisissä aviokriiseissä olevia pariskuntia, bodari miettimässä exäänsä.
Mutta kielenkäyttö on poikkeuksellista; kokoelman toinen juttu Nedräkning kertoo vaihe vaiheelta Johannasta tuttavien kanssa kutsuilla miten hän ihastuu siellä mieheen, ja sitten novellin päättävässä yhden ainokaisessa lauseessa (tosin melkein kaksisivuisessa) käydään läpi illan viimeinen tanssi, yhteinen taksimatka; tunnustus aviomiehelle, lyhyt romanssi uuden miesystävän kanssa, tämän Tobiaksen kyllästyminen ja heittäytyminen taas jonkun nuoren naisen pariin ja niin edelleen. Nautin, miten yhdessä ainoassa lauseessa kuvataan yhden hetken läpi siirtymistä sujuvasti paikasta ja ajasta toiseen; "kaikki on tässä ja nyt", elämän kulkua lyhyenä filminä silmien edessä. Sen (pitkänkin) lauseen lukee nopeasti, melkein hengästyen, ja sitten novellin lopussa lukijanakin on vähän ymmällään, että miten tässä nyt näin kävi. Tämä on taidokasta sanataidetta!
Lentopelkonovellissa Bagage Westö käyttää myös sivun mittaisia lauseita, kuin Böll parhaimmillaan; teksti etenee hengästyttäen, askel askeleelta ja vie mennessään.
Jännä kirjoitustekniikka, näin voimakkaana en tämäntyylistä tekstiä ole ruotsiksi lukenut.
Riksväg ett kuvaa pariskuntaa, lapset ovat muuttaneet pois, vaimo miettii eroa ja muuttamista uuden ihastuksen kanssa yhteen - tai vain yksin olemista. Novelli etenee vuoroin Gabriellan, vuoroin Kajn kertomana; siinä kuvastuu jotenkin nössööntyneen yli viiskymppisen miehen ja toisaalta itsetuntoaan kasvattaneen naisen dilemma. Hieno novelli, vaikka lopun petikohtaus on ehkä vähän kliseinen.
Mutta - toistan itseäni - kielestä nautin: Han glider ner under täcket, trycker sig upp mot mig, andas lätt i mitt öra...Han kysser mig i nacken, biter till. Jännää, miten subjektin pois jättäminen tuo lauseeseen tyyliä ja juuri sitä hengitysrytmin tapaista tempoa. Samasta pidän saksankin kielessä, siellä sama efekti tulee partisiipin perfektin toistuvalla käytöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti