No niin, väliin muutakin kuin kehuttavia kirjoja.
Kirjan hankinta oli kiinnostavampi kuin itse kirja. Kävin Hesan Akateemisessa, jotain vain silmäilemässä, ja osastolla oli Tammen konsultti joka alkoi kyselemään että minkähänlaista kirjaa mahdat etsiä? Taisin sanoa jotain keskilännestä tai Keski-Euroopasta, ja päädyimme katselemaan Sebaldin Huimausta. Olen joskus meinannut lainata saman herran Austerlitz-teoksen, mutta sen kirjan sota-aihe ei kiinnostanut aivan riittävästi.
Huimaus vaikutti lupaavalta. Ei novelleja, ei ihan matkakertomuksia; jotain siltä väliltä. Jos itse kirjoittaisin, suoltaisin helpoimmin tuollaiseen genreen sopivaa tekstiä. Fiilistelyä, tuntemuksia, ajatuksia nähdyistä ihmisistä ja paikoista.
Mutta aika mitäänsanomaton tekele tuo oli. Neljä novellia (jos tuota sanaa nyt voi käyttää), joilla en oikein havainnut olevan mitään yhteyttä. Ensimmäisessä kuvataan jotain Napoleonin ajan soturia, muissa herra Sebald itse matkustelee Italiassa ja viimeisessä synnyinseuduillaan Saksan-Itävallan rajamailla.
Tuo viimeisin juttu nyt oli jonkinlainen; briteissä vuosikymmenet asunut Sebald palaa kotikyläänsä, käy läpi vanhat paikat ja ihmiset, jutteleekin jonkun vanhan tuttunsa kanssa. Mutta olisi tuosta luullut kyllä paljon enemmän irtoavan. Teksti on enemmänkin paikallislehtitasoa. Ei hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti