Nyt jotain muuta kuin kuin proosaa!
Mustajoen kirja oli Tieto-Finlandia -ehdokkaana, ja herätti kiinnostuksen. Sen verran venättää osaan, että uskalsin ostaa kirjan. Hyvä että uskalsin. Yleissivistävä.
Kirjassa on parin sivun mittaisia kielellisiä makupaloja, jee- ja joo-kirjainten outouksista lähtien. Mustajoki esittelee Venäjän kielen ja kulttuurin symbionttista suhdetta - kieltähän ei ole ilman kulttuuria ja päinvastoin - ja onnistuu siinä erinomaisesti. Se, miksi joku asia sanotaan jollakin tavalla, kertoo myös siitä, miten tuo asia siinä kulttuurissa koetaan. Rauha ja maailma ovat venäläisille varmaan lähempänä toisiaan kuin monille muille - ilmankos niitä kuvaavat samantyyliset sanat.
Olisi kiinnostavaa lukea vastaava kirja vaikkapa saksasta.
Paljon muutakin kirjasta olisi sanottavaa, sen verran mainio kokemus siitä jäi. Tämä kirjoitus olisi pitänyt tehdä heti tuoreeltaan, nyt lukemisesta on jo pian puoli vuotta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti