Tämä kirja koukutti minut yhtenä sunnuntai-aamuna, kun auton radiosta kuulin Ritva Valkaman esittävän jotain vanhaa lankakauppiasta... kuuntelin varttin verran, panin kirjan nimen mieleen ja eikun kirjakauppaan!
Kirjassa on monta osatarinaa. Paras niistä on alussa; lankakauppias Salme Malmikunnas tapaa kirjailijan, joka haluaa tehdä kirjan Salmen elämästä. Että Salme on ilmiselvästi elänyt elämän, jossa on kerrottavaa. Salme on tyypillinen pienyrittäjä, joka lukee vain sitä, mikä on totta: "...en pidä keksityistä kirjoista enkä niitten tekijöistä. Minua on aina ärsyttänyt, että ne otetaan tosissaan, oikein eläydytään niihin ja kuunnellaan korva tarkkana niitten tekijöitä...
Tietokirjoista en pahaa puhu, koska niissä on kirjoja, joitten nimet jo herättävät luottamusta: Aurinkokuntamme synty. Suomen historia. Linnut ennen ja nyt. Nisäkkäät värikuvina.
Ja tietysti Tiedon portaat."
Mutta: Kun kirjailija tarjoaa viittä tonnia, mitä Salme tarvitsee tyttärelleen, hän myöntyy kirjahankkeeseen...
Ja herkullista tekstiä, varsinkin kun kuvittelee Valkaman vähän naukuvan äänen tähän päälle:
"Tiesin kokemuksesta, että sellaisen summan kaivaa vaikka paljain käsin routamaasta, jos todella haluaa jotain väkevästi. Muistin, miten Helena oli kykkinyt mansikkapellolla kolme helleviikkoa selkävaivaisena päästäkseen katsomaan räävittömän näköistä laulajaa Turun hippijuhlille..."
"...Kerroin kirjailijalle, että hinta määräytyy sen mukaan mitä olen nähnyt ja kokenut ja että tuolla hinnalla saa kuranttia ja todenperäistä elämää, jonka aitoutta ei tarvitse epäillä. Huomasin puhuvani entisen elämäni malliin, kuin olisin ollut myymässä lankaa, neulaa ja nappeja."
Kirja on aika traaginen, enkä juonen kaikista käänteistä ihan tykännyt. Mutta rankkojen kohtaloiden ohessa Ihmisen osa on täynnä mustaa huumoria. Salmen ja välillä pitkiä mykkäkoulujaksoja viettävä miehensä ovat mainio pari seurata, ja aika sisältörikkaita hahmoja ovat hänen kaikki kolme lastaankin omilla tavoillaan. Tyhjän puhumisen pääteema pitää kirjan eri tarinat kohtuuhyvin kasassa.
Ja Hotakaisen kieli on mahtavaa, aivan mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti