Ympäristönsuojelun emeritusprofessori ja aktiivinen metsäkeskustelija Pekka Kauppi on julkaissut kiinnostavan katsauksen välillä ylikierroksella käyvään hiilinielukeskusteluun. Kirjan nimi on vähän helpon klikkiotsikkomainen, mutta silti se tarjoaa pitkää perspektiiviä hyvin monitahoiseen ja hankalaan teemaan.
Kirjassa on optimismia herättäviä ja myös itselleni uusia näkökulmia. Esimerkit Kiinan metsäkadon kääntämisestä vahvaksi hiilinielumaaksi ovat vakuuttavia. Maan metsäpinta-ala on kasvanut jo neljän vuosikymmenen ajan. Vaikka tämä on saavutettu muun kuin aktiivisen hiilinielupolitiikan sivutuotteena, pitää hattua nostaa. Tämä menee samaan kategoriaan kuin saman maan valtava edistys aurinkoenergian ja tuulivoiman saroilla - jos kohta pitää muistaa myös Kiinan massiiviset hiilidioksidipäästöt, lähes kolmasosa koko maailman päästöistä.
Kiina-osuus on kirjan parasta antia. Se osoittaa, että kun metsäkysymystä lähestytään laajalla skaalalla eikä pelkkä hätiköity hiilinielu luupissa, tuloksiakin tulee.
Toinen erinomainen kohta käsittelee metsien hiilinielun optimoinnin perspektiiviä. EU:ssa ja etenkin Suomessa on käyty paniikinomaista keskustelua siitä, miten nielu- ja päästökysymyksissä ratkaiseva etappi olisi aivan lähiaikoina kuten jo 2035. Kauppi todistaa, että todellinen kriittinen piste on jossain 2050-luvun jälkeen, ehkä lähellä vuotta 2100. Fossiilisia päästöjä ei ole saatu kuriin eikä tulla lähiaikoina saamaankaan - osaksi siksi, että fossiilisista raaka-aineista riippuvaiset valtiot mielellään sysäävät ilmastotalkoiden painopistettä metsien hiilinielukysymyksen puolelle.
Suorat sitaatit: ”Innostus hiilinieluista on välillä ollut niin suurta, että pääasia - irtoaminen fossiilisten polttoaineiden kahleista - on jäänyt pois mielestä.”
Ja: Metsien hiilinielujen ylikorostaminen voi hidastaa energiajärjestelmien nykyaikaistamista. Yritykset ja julkiset toimijat voivat käyttää kivihiiltä ja öljyä entiseen tapaan, jos lyhyen tähtäyksen sitoumukset saavutetaan pikkunäppärästi hiilen nielujen avulla.” Kyllähän Suomen valtio tähän myös syyllistyi omissa tavoiteasetelmissaan.
Kasvihuonekaasujen pitoisuus tulee kasvamaan ja ilmasto lämpenemään, ja se ajankohta, jolloin tosi mielessä tarvitaan metsien kykyä imuroida hiiltä ilmasta, on joskus muutamien vuosikymmenten päästä.
Ja tälläpä onkin iso merkitys kotoiseen metsäkeskusteluumme. 2000-luvun alussa vauhdilla kiihtynyt metsiemme nielu perustui reippaisiin uudistushakkuisiin ja soiden ojitukseen sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Sittemmin tahti hiipui ja metsiemme keski-ikä on kasvussa. Puolivanha puusto ei sido hiiltä niinkuin pari-kolmikymppinen harvennusmetsä.
Yksiniittinen hakkuiden nopea vähennys tuottaisi pienen korjauksen lähiaikojen nielulukemissa, mutta kostautuisi sitäkin suurempana miinuksena myöhemmin. ”Palapeli on monimutkainen, metsänhoidon tavoitteeksi ei voi ottaa puuston hiilinielun kohottamista mahdollisimman suureksi mahdollisimman pian”, Kauppi kirjoittaa.
Vaikka kirjassa on todellisia helmiä ja maltillista sekä monipuolista argumentaatiota, niin ehkä olisin odottanut noista monimutkaisista ja akuuteista kiistakysymyksistä enemmänkin syvälle menevää pohdintaa. Vaikkapa sen kysymyksen problematisointia, miksi niin maineikas ja kovalla tieteellisellä pohjalla oleva (ollut?) metsävarojen inventointiosaaminen ei ole pystynyt tuottamaan validimpaa tietoa näihin hiilikysymyksiin. Ensin metsien kasvu yllätti positiivisessa mielessä ja hetken ehdittiin keskustella jo kasvulukemien nousemisesta 110 miljoonan kuution tasolta jopa kolmanneksella. Vaan sittenpä kasvun romahdus yllätti sitäkin enemmän.
Vaan onpahan se toisaalta aika monimutkainen yhtälö. Ei vähiten ojitetuille soille synnytettyjen uudenlaisten biotooppien kanssa, jotka ovat tuottaneet monenlaista yllätystä. Niin se luonto toimii... Eikä kokonaiskuvan hahmottamista helpota sekään, kun julkisuudessa eri ympäristölliset näkökulmat herkästi ympätään yhteen. Ikäänkuin niissä kaikissa, ilmastokysymyksistä monimuotoisuuteen ja jopa virkistysnäkökohtiin, vektorit ajaisivat samaan ja yleensä metsien talouskäytön kannalta vastakkaiseen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti