Oli vähän työvoitto. 700 sivua armoitetun sanaseppo-Grassin vuolasta tekstinvirtaa. Ikoninen tarina Peltirummusta ja pikku Oskarista, joka rikkoo terävällä äänellään lasia pikkuesineistä katedraalien ikkunoihin asti. Kolmivuotiaana loukkaantunut Oskar jää pikkupojan kokoiseksi, mutta aikuistuu, tekee töitä, menestyykin ja kokee kaikenlaista sotien välillä ja toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa.
Kehystarina sikäli kiinnosti; aluksi 1920-luvulta lähtien elämää Danzigissa saksalaisen ja puolalaisen kulttuurin risteyskohdassa. Kohti natsiaikoja mennään, tulee sota ja lopulta venäläismiehitys ja saksalaisten karkoittaminen länteen. Lopussa Oskar on kolmikymppinen Reininmaalla.
Tuon elämänmenon seuraaminen oli kirjan parasta puolta. Mutta muuten en päässyt kirjan sisään. Tekstiä ja tarinaa on aivan ylirunsaasti, enkä saanut selkoa, millaista mahdollista symboliikkaa Oskarin keskenkasvuisuudessa oli esimerkiksi suhteessa saksalaisuuteen. Grassilla on paljon tajunnanvirtamaista tekstiä; sitä osaa olisi voinut parisataa sivua leikata pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti