Ulitskajalle tyypillisesti
kerronta on rehevää. Päähenkilöt pursuilevat runsautta. Lämmintä ja
elämänmakuista, kuten hänen kerrontansa aina.
Ihan ok teos, mutta ei muiden Ulitskojen veroinen. Kirjan lähestyessä käännekohtaa eli Alikin kuolemaa, hänen
asunnossaan rönsyilevä ihmisjoukko nauliintuu katsomaan telkasta
Moskovan vallankaappauksen maininkeja pariksi päiväksi. Tuo jää jotenkin
irralliseksi, kevyesti selostetuksi tapahtumaksi, mihin ei kirjan
lopussa mitenkään palata. Tuntuu kuin kirja olisi viimeistelty tältä
osin aika nopeasti. Samoin kirjassa olevat pari takautumaa ovat hiukan
irrallisia.
Mutta kannatti lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti