Alice Munro: Nuoruudenystävä

Annoin Alice Munrolle toisenkin mahdollisuuden. Ja kyllä Nuoruudenystävä paremman maun jätti kuin ensiksi lukemani Kallis ystävä. Mutta ei nyt kauheen paljoo tääkä sytyttäny.

Kymmenen pitkähköä novellia ihmissuhteista. Kun siirryn seuraavaan novelliin, unohdan jo mitä edelliset ovat käsitelleet. Kieli on sujuvaa, mutta teksti ei tartu; ei tule tarve palata edelliseen kappaleeseen ja maistella lauseita. Jotain kyllä tapahtuu, mutta kuitenkaan ei. Paitsi että (lähes) joka novellissa erotaan vähän kuin luonnonlain mukaisesti, eikä onni tunnu siitä sen kummemmaksi muuttuvan.

"Oi, mitä auttaa" - tarina jäi vähän paremmin mieleen; kahden sisaruksen elämänkulkua, no, ehkä siitäkään ei kovin kummoista osaa sanoa.

Ei voi Proulxista sanoa samaa!

Takakannessa mainostetaan että "Viimeinkin Nobel-voittaja, jota kaikki haluavat lukea". Ilmankin pärjätään.