Hauska, nopealukuinen tarina saksalaismiehen ja suomalaisnaisen matkasta aviopariksi, ensitapaamisesta suomalaishäihin. Lainasin kirjan hiukan virheelliseksi osoittautuneen lanseerauksen vuoksi: Sain kuvan, että kirjoittaja on hiukan avuton heppeli (varsinkin suomalaisissa maalaisoloissa), ja hänen vaimonsa taas suomalaistapaan itsenäinen olento, jota luonnehtii erikoinen ja erityisesti tämän leveysasteen naisihmisiä kuvaava ominaisuus nimeltä "käytännön järki", joka hallitsee kaiken autojen teho-ominaisuuksista karjalanpiirakoiden leipomiseen ja kylpyhuoneremontteihin (meillä on kotona yksi sellainen...), ja jota ominaisuutta ilman tämän maailmankolkan alkuasukkaat olisivat jo aikaa sitten joutuneet kollektiivisesti susien suuhun tai muuten perikatoon. Ajattelin, että tästäpä syntyy hauskaa kontrastia.
No, varmaan tämän "Herr Kuckelmannin" vaimo sellainen onkin, mutta ei se puoli kovin vahvasti kirjassa esille tullut. Enempi kirja on saksalaismiehen hajanaisia havaintoja suomalaisesta kulttuurista, maasta, kielestä ja tietysti appivanhemmistaan. Vaimoa unohtamatta.
Suomalaisnainen palauttaa ajoittain Kuckelmannin maan pinnalle. Kun toisella meinaa synkeys käydä päälle, nainen sanoo höpöhöpö: "Höpöhöpö: älä esitä. Jäitä hattuun. Ei nyt sentään liioittelemaan ruveta. Höpöhöpö on suomalaisen kulttuurin ytimessä asuva alituinen muistutus maltista; höpöhöpö on kantapään kautta kirkastunut vakaumus jonka mukaan niin sanotun todellisuuden olemus perustuu siihen, että pidämme suurimmat toiveemme järkevissä rajoissa; höpöhöpö, se on elämää ilman superlatiiveja, ei enempää ja vähempää kuin sen tosiasian rehellistä tunnustamista, että me olemme kaikki rajallisia - siis ihmisiä."
Ihan hauskoja juttuja, mutta ei tämä minkään kirjallisuuspalkinnon väärtti ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti