Ljudmila Ulitskaja: Daniel Stein

Ei pettänyt Ulitskaja taaskaan. Itse asiassa Daniel Stein on varmaankin kyldyyrisesti katsottuna hänen ykkösteoksensa (vaikka itse asetan tunteellisemman Medeian ehkä vieläkin korkeammalle).

Kirja kertoo 1920-luvulla syntyneestä Puolan juutalaisesta Dieter/Daniel Steinista, jolle sattuu ja tapahtuu. Hän pakenee maailmansodan sytyttyä Saksan armeijaa itään, pyrkii (onnistumatta) Liettuan kautta Palestiinaan, lymyää entisen Itä-Puolan alueella, päätyy Gestapon tulkiksi (!), pelastaa siinä toimessaan muutama sata juutalaista getosta juuri ennen sen tuhoamista, jää kiinni, pääsee karkuun, piileskelee runsaan vuoden katolisten nunnien luona, kääntyy katolisuuteen ja sitä kautta papiksi ja viimein palvelee loppuikänsä Israelissa pienen ja värikkään katolisen seurakunnan pappina.

Kirjassa on tapahtumia ja käänteitä kuin Waltarin historiallisissa "seikkailuromaaneissa" ikään. Samalla se on kosmopoliittista sanomaa, kaikuja ajalta, jolloin perheissä oli aivan normaalia puhua neljää kieltä. Kuten Danielin tapauksessa: saksaa, puolaa, jiddishiä ja hepreaa. Danielin munkinkaapuun tarttui ajan myötä triplasti enemmänkin kieliä; kirjan kuvaukset pienen seurakunnan moni- tai oikeastaan multikielisestä elämästä Israelin ylängöllä olivat tosi rikkaita. Kävipä mielessä myös oma tunkkainen kielikeskustelumme...

Holocaustista on kirjoitettu paljon, ja on vaikeaa kirjoittaa siitä sortumatta toistoon tai synkkään paatoksellisuuteen. Ulitskaja onnistuu tässä, osin päähenkilönsä valoisuuden, osin kirjan rakenteen vuoksi. Kirja koostuu useista kymmenistä fragmenteista - kirjeistä, päiväkirjaotteista, keskusteluista, virallisista nooteista - ja ne ovat vielä ajallisesti hyvin sattumanvaraisessa järjestyksessä. Valko-Venäjän partisaanivaiheista siirrytään Bostoniin seuraamaan getossa syntyneen Ewan ja hänen kommunistiäitinsä suhteiden selvittelyä, sieltä taas Israeliin erilaisten uskonnollisten kuppikuntien välisiin eriskummallisuuksiin. Rakenne pitää jännitystä yllä pitkän kirjan loppuun saakka.

Ulitskaja on tehnyt kirjasta osin dokumentin, osin se on fiktiota. Päähenkilö on todellinen, kirjailijankin tapaama Oswald Rufeisen, lisäksi kirjassa on muita todellisia hahmoja. Mutta myös keksittyjä. Joka tapauksessa henkilögalleria on monipuolinen! Siitä voisi kirjoittaa ja analysoida pitkän tekstin verran.

Daniel Stein on poikkeuksellinen henkilö. Hän koettelee rajoja, päätyy pahoihin tilanteisiin mutta selviää niistä. Hänen sanomansa on kaunis. Se on hyvin uskonnollinen, samalla hyvin avara. Vatikaanin potkujen uhka väikkyy kirjan loppuosassa koko ajan... Monin paikoin kaveri tuntuu uskomattomalta - tässä suhteessa Ulitskajan ratkaisu kirjoittaa jokaisen pääluvun jälkeen oma kirjeensä on hyvä ratkaisu. Hän muistuttaa lukijalle, että tässä puhutaan oikeasti tapahtuneista asioista.

Kirja poikkeaa sikäli muista ulitskoista, että kieli ei ole niin rönsyilevää, monipolvista. Olen jo ihastunut Ulitskajan pitkään lauseeseen. Stein-kirjan rakenne on siinä mielessä puute, joskin rakenteen kannalta ymmärrettävä. Ja kirjahan on täysosuma. Se avarsi näkökulmia moneen teemaan. Lähi-Idän umpisolmunkin ymmärtämiseen tuli hiukan eväitä.

Minulle Ljudmila Ulitskaja on noussut parin vuoden aikana ehdottomaksi suosikkikirjailijaksi. Minua viehättää hänen humaani, empaattinen ja avoin asenteensa. Samalla hän on juureva. Ulitskaja kuvaa krouvia ja raadollista elämää lempeästi, ikäänkuin hiukan surumielistä hymyä välittäen. Ei turhaa hienostelua, mutta sydän suurena ja mieli uteliaana!

Poliittisella tasolla hänen rohkeutensa ja toisinajattelijan roolinsa on myös vakuuttavaa. Alkaisiko Ulitskajasta olla aihetta Nobel-spekulaatioihin?

Loppuun parit risut, ei tosin kirjailijalle: Ensinnäkin kustantajalle siitä, että on antanut suomennokselle noin mielikuvituksettoman nimen. Sama kuin koittaisi alkaa myydä ulkomaille suomalaisteosta, jonka nimi on vaikkapa "Arvo Tuominen". Nimi kyllä esiintyy alkuperäisteoksessakin, mutta siinä on muutakin: Daniel Stein, perevodzik; se tarkoittaa kääntäjää tai tulkkia, mietin myös onko siinä venäjän kielen sanassa käännynnäistä kuvaava kaksoismerkitys? Aikamoinen puolenvaihtaja Stein oli juutalaisuudesta katolisuuteen siirtyessään, ja muutenkin joutui palvelemaan monta herraa, Gestaposta ja NKVD:sta lähtien.

Kirjan nimellä on merkitystä. Niin kova Ulitskaja-fani kuin olenkin, kesti pitkän puoli vuotta ennenkuin kiinnostuin tästä kirjasta. Että nimeltään noin mielikuvitukseton kirja ei voi olla hyvä...

Toiset risut menevät ihan toiseen suuntaan, Wikipediaan, missä kirjaa kuvataan seuraavasti: "Uskontojen ongelmaa käsittelevää teosta Daniel Stain, prevodsik..." Voi herran pieksut, pitää olla aika kapeakatsantoinen ihminen, joka redusoi tuon teoksen vain käsittelemään "uskontojen ongelmia". Pitää vissiin alkaa epäilemään Wikipedian viisautta enemmänkin...