Günter Grass: Grimmin sanat

Rakkaudentunnustus kielelle

W niinkuin Wunderbar!

En ole lukenut Grassia aiemmin. Toki katsonut vaikuttavan elokuvan Peltirumpu, ja lehtiartikkeleita kyllä lukenut. Olen pitänyt Grassia poliittisena tosikkona (!), vasemmistolaisena kaikesta marisijana, vähän luotaan työntävänä besserwisserinä. Syyllisti kyllä erittäin äänekkäästi natsimyötäilijöitä, vaan vasta vanhana ukkona muisti, että onpa sitä itsekin oltu Hitlernuorten jäsen...

Toivoinkin kirjaa jouluksi enemmän saksan kulttuurin ja kielen kuin Grassin vuoksi. Sen lisäksi, että kirja lunasti ja jopa ylitti odotukset edellisten suhteen, täytyy kyllä reivata käsitystä myös itse kirjailijasta. Mieshän on varsinainen kielellä leikittelijä ja ironiaa löytyy, myös itse-sellaista! "Minusta ainakin on mukava päättää (...) milloin niin, milloin näin, ehkä siksi että kammoan lopullisia ratkaisuja, olen kernaasti itseni vaihdokas ja kokeilen kolmatta tietä heti, jos Epäilys esittää vastalauseita."

Kirja kuvaa Jacob ja Wilhelm Grimmin vuonna 1838 aloittamaa saksan kielen sanakirjahanketta (missä veljekset pääsivät F-kirjaimeen saakka, muut jatkoivat). Grass seuraa veljesten puurtamista työhuoneissaan, käyskentelee ja keskustelee heidän kanssaan pitkin Berliinin Tiergartenia. Hän kuvaa Grimmien tutkijantyötä, heitä ympäröivää kirjallista ja kulttuurimaailmaa ja monien herttuakuntien pirstomaa saksalaistodellisuutta; samalla makustellaan sanoja ja ilmaisuja, niiden merkityksiä: "He näkevät mielessään kokonaisia viheriöiviä sanakenttiä, joissa kukoistavat sanat aber ja als ja rehottavat artikkelit der die das rikkaruohon tavoin, ja niiltä he korjaavat satoa, kääntävät maata."

Sanat ja selitykset jäsentävät kirjaa mukavasti. Mutta juuri kun on solahtanut aakkosjärjestyksen logiikkaan, niin eikö tämä tarinaniskijä ja sanaseppo Grass sitten karkaa varoittamatta omille teilleen, saksalaisten sotaisaan historiaan ja poliittisiin kuvauksiin joissa paikoin on paasaamisenkin makua. Palatakseen jälleen Grimmien maailmaan: Beben, Becher, bearbeiten...

Grimmin sanat on Grassin muistelutrilogian kolmas ja viimeinen osa. Ehkäpä siksi sallittakoon paikoin  hiukan yllättäen tulevat muistelut Grassin omista poliittisista tempauksista 1970-luvulla. Vähän ne ovat irrallisia, mutta vain paikoin. Tämäkin alleviivaa kirjan mestarillista luonnetta, kansien välissä on todella monenlaista ainesta ja aikakautta: "Jo elinaikanaan he (Grimmin veljekset) olivat kuin muusta maailmasta, ja nyt he olivat sekä eilistä että tätä päivää. Ja koska heidän maallisen elämänsä pituus - aivan minun toivomukseni ja kokemukseni mukaisesti - oli venyvää laatua, minun on mahdollista yhdistää heidän aikansa minun omaan aikaani."

Saksan sanakirjahanketta väännettiin lopulta toistasataa vuotta. Väliin tuli Bismarckit ja muut, Weimarin tasavalta kaatui, käytiin pari maailmansotaakin. Niistä jälkimmäisen loppunäytöksissä Grimmien sanalippuja ja hankkeen kirjastoa siirreltiin lähestyvän puna-armeijan tieltä turvaan jonnekin kaivokseen. Sieltäpä ne sitten kaivettiin esiin ja hommaa jatkettiin molempien (!) saksalaisvaltioiden yhteistyönä vielä jonkun aikaa, kunnes urakka saatiin valmiiksi.

Hankkeen pitkästä kestosta Grass saakin hyvän aiheen leikitellä ajan käsitteellä ja verukkeen siirtyillä ajattomasti vuosisadalta toiselle. "Sellaista on aika. Se haluaa olla mennyttä, nykyistä, tulevaa. Minulle aika taas on läpinäkyvää, alati avoinna ja saatavilla..." 

Sitten kirjahankkeen valmistuessa 1960 tienoilla hän kutsuu veljekset keskustelemaan haudan takaa. Nyt se iso hanke on valmis! Mutta Grimmit korostavat: Ei mikään ole valmista, kieli ei valmistu koskaan, se kehittyy, muuttuu, kasvaa...

Tekstin lomassa on runonpätkiä. Niiden tarvetta en oikein ymmärrä, sotkevat muuten hienotyylisen tekstin. Jotenkin kömpelöitäkin. Paitsi tämä, jossa kyseenalaistetaan saksan kielen artikkelien tarpeellisuus...

"Niinpä myös ne, jotka eivät ikinä itse tiedä,

milloin kuuluu sanoa den, milloin dem,

edellyttävät turkkilaislapsen tietävän, että

makkara on die Wurst eikä suinkaan der,

olipa sitten kyse vaikka das makkaraleivästä,

jonka sieppasi joko die kissa tai der koira."

Tuossa pätkässä paljastuu myös aivan upea käännöstyö - siitä erityinen kiitos suomentaja Oili Suomiselle! Vaatii rohkeutta lähteä kääntämään noin paljon alkuperäiskielen logiikan varaan rakennettua kirjaa - ja kun siinä onnistuu, on kääntäjäkin varmasti tyytyväinen. 

Kirjan lopussa on yhdeksänsivuinen kääntäjän loppulause kirjasta ja sen kääntämisestä. Hyvin valaisevaa! Aluksi kirjailijan itsensäkin mahdottomalta tuntuva urakka oli lopulta mahdollinen, Grass antoi kääntäjille vapauksia ja he myös ottivat niitä.

Oli hyvä ratkaisu myös suomennoksessa jättää tekstin sekaan saksankielisyyksiä niin sanoin kuin yksittäisin lauseinkin. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että eniten Grimmin sanoista saa irti, jos osaa saksaa. Mutta menee se hyvin ilmankin, niitä on sittenkin varsin vähän.

Mutta pitää vissiin ostaa myös germaaniksi tuo opus ja vertailla...