Laajennetaanpas genreä, eli konserttiarvostelu. Ja varoitus: seuraava teksti voi sisältää ylisanoja!
Vanha Genesis-guru, bändin kultakaudella (näin progefanaatikon näkökulmasta sanottuna) 1971-1977 kitaroinut Steve Hackett konsertoi Helsingissä 27.4. Vanha ukko veti bändeineen 2 1/2-tuntisen konsertin. Enkä ole paremmassa konsertissa koskaan ollutkaan.
Bändi soitti vanhat Genesis-helmet lähes alkuperäisessä asussaan. Oli hienoa nähdä, miltä Firth of Fifthin kitarasoolon käännekohta näyttää, kun pitkään ujeltava sävel kääntyy matalemmaksi. Ja oli hienoa, että Hackett soitti Kaukasian jättiputki-Hogweedin soolo-osan taas originaalin mukaan. Aikoinaan ensi kertaa biisin kuultuani luulin, että se tykyttävä kohta soolossa on soitettu viululla, vaan kitarallapa se.
Soundit olivat paikallaan, erottuivat selkeästi eikä meteliä ollut liikaa.
Hackettin viimeisellä Genesis-albumilla soitettu In that quiet earth oli itselleni ehkä konsertin paras biisi. En ole erottanut tätä aiemmin, mutta nyt kappaleen erikoinen rumpukomppi ja levottomasti vaelteleva basso erottuivat riittävän hyvin, nostaakseen hienon kitara-klarinetti soolovuorottelun esiin. Nyt sooloa soitettiin pari minuuttia pidempäänkin kuin levyllä.
Toinen aiemmasta parantunut biisi oli vuodelta 1971 oleva The Musical Box. Laulaja Nad Sylvian veti sen hienosti, ja aiemmin alkuosan vieraammiksi jääneet osat kolahtivat nyt hyvin.
Klassisesti akustoitu Horizons oli kaunis, ja biisipituuksien toisessa ääripäässä Supper´s ready vain parani levytyksiin verrattuna.
On se ihme, miten joskus 1970-luvun alussa on voitu tehdä noin kunnianhimoista ja monimutkaista musiikkia. Silti se oli silloin suosittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti