Haeskelin jo jonkun aikaa novelleja Yhdysvaltojen keskilännestä, siitä tavallisesta amerikkalaisuudesta, mikä on olennainen osa jenkkilää itärannikon liberalismin ohella.
Ehkäpä vielä se vahvempi puoli. Olin nuorena vaihto-oppilaana New Yorkin osavaltiossa, syvällä maaseudulla tosin, mutta Nykin liberaali intellektualismi oli valovuosien päässä. Kuin myös Kalifornian säihkymaailma. Vuoden aikana kävin kerran hampurilaisravintolassa. Maansiirtourakoitsija-isä kannatti republikaaneja, kuinkas muuten.
Proulxin nimi on tullut vastaan ennenkin, ja nyt sain lainattua Lyhyen kantaman. Raavaita tarinoita Wyomingin punaniskavyöhykkeeltä. Vähän tulee Juha Seppälä mieleen, mutta hahmot ovat Seppälän hahmoihin verrattuna yksitoikkoisempia ja tarinat liikaa kuin yhdestä puusta veistettyjä. Melkein kaikki jutut pyörivät rodeon, härkäratsastuksen tai ainakin karjatalouden ympärillä, miehet ovat yleisesti aika sikoja, eikä naisiinkaan oikein saa suhdetta... Kenellekään, tietenkään, ei käy tarinoiden lopussa hyvin.
Paras novelli on kirjan päättävä Brokeback mountain, missä kaksi karjapaimenta ihastuu toisiinsa. Kauniinkarhea tarina. Kirjan ainoat herkästi kerrotut kohdat ovat tässä novellissa, tuota otetta olisi saanut olla muissakin jutuissa.
Mutta kyllä tuo kirja lukea kannatti. Novelleissa on mustaa huumoria, kieli on aika värikästä, ja tuleehan siinä tutustuttua tuohon vieraaseen kolkkaan Usaa. Mutta jatkan etsintää tavallisen amerikkalaisuuden kerronnassa. Hiukan enemmän sävyjä, please.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti