Kirja makasi vitriinissä jokusen vuoden. En ole pitänyt Tervon
kirjoista Kallellaan-kirjaa lukuunottamatta. Ainakin ensimmäisissä kirjoissaan
hänellä karkaavat kieli ja tapahtumat handusta, minunkin rönsyävälle
ajatusmaailmalleni tervomainen verbaali-ilotulitus ja sattumien sattumusten
suma ovat usein liikaa.
Mutta Troikka oli toista. Aihepiiri Tampereen keväästä 1918
Pietariin ja sieltä takaisin kiehtoi, ei mitenkään sisällissodan, vaan tuttujen
ja minua kiinnostavien paikkojen vuoksi. Olipa kyröläisellä ohrakakollakin,
jonka voimin olen minäkin maailmalle lähtenyt, punaisten pakomatkan eväänä
usein mainittu roolinsa.
Olen juuri lukenut ruotsalaisen John Christopherssonin
"Den glömde historian" -kirjasta mm. Nyen-St.Petersburg-Pietarin
aikoinaan kukoistaneesta ruotsalaisasutuksesta, ja Pietari on muutenkin
mieltäni lähellä. Tampereen Pispalassa aikanaan asuneiden serkkupoikien kanssa
olen taas kolunnut ne samat mäet ja kivenkolot - niihin loukaten jalkojakin
joskus kai - joita punapäällikkö Eljas Rossi kuljeskeli pakomatkalle
valmistautuessaan.
Elävästi Tervo kirjoitti. On upea lukea kirjaa, jossa
itsekin liudentuu osaksi lauseiden kuvaamaa näyttämöä ja elämänpiiriä.
Punapakolaisten juoniessa Mannerheimin murhaamista tamperelaisessa ravintolassa
ja humalaisten suojeluskuntalaisten möykätessä naapuripöydässä melkein itsekin
höristin korviani, että oliko siinä
pietarinsuomalaisen Bergmanin puheessa jotain epäilyttävää korostusta...
Ylenmääräisestä verbaalitykityksestä ei nyt ollut merkkejä,
joitain lottovoiton todennäköisyyden tasoa olevia sattumuksia olisi tosin
voinut karsia. Eljas Rossin äidilleen tekemä lupaus olla tappamatta vaikutti
epäuskottavalta, niin monta kovaa paikkaa hänellä oli Tampereen taisteluista
Aunukseen ja lähitaisteluihin valkoisen Venäjän panssarivaunuja vastaan.
Muuten Eljas Rossin tarina oli karuudessaan jopa kaunis.
Kakolan vankilassa tuomiota kärsiessään hän katsoi, että lippujen perässä
marssiminen on häneltä ohi, tavallinen elämä Juliskan ja ottopojan kanssa
riittää elämän sisällöksi.
Hieno kirja. Saipa tämä surullinen vaihe maamme historiassa
taas hieman uusia sävyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti