Keskiaika, hansa, Saksa ja Baltia ovat kokonaisuus, joka on minua kiinnostanut pitkään. Lisäsytykettä olen saanut sukututkimuksesta, joka on tuonut omiin sukuhaaroihini nimiä ja vähän tarinoitakin Virosta, Visbystä ja saksalaisista hansakaupungeista. Siksi noteerasin 1600-luvun vaihteen Rääveliin ja Lyypekkiin sijoittuvan Ulla Raskin Kylmä meri -kirjasarjan, ja nyt viimein sain tartuttua sen avausteokseen.
Asetelmat ovat sellaiset, että rääveliläisen kauppaporvarin tytär Blanka Berger päätyy monien vaiheiden kautta naimisiin isänsä asiakkaan ja kauppakumppanin kanssa Lyypekkiin. Eletään aikaa, jolloin kauppalaivojen kulku Itämerellä on tiukkaan sidoksissa vuodenaikaan. Jos ei syksyyn mennessä saada paattia lähtemään, koittaa seuraava mahdollisuus pariviikkoiseen purjehdukseen keväällä. Niinpä syksyllä pikaisesti vihitty Blankakin lähtee piikoineen keväällä kohti uutta tuntematonta. Avioliitto on solmittu vain ja ainoastaan kaupallisista syistä. Mutta kuitenkin kirjan lopussa eletään jo perhe-elämää Lyypekin hienostopiireissä buddenbrookimaisessa hengessä.
Kansien väliin mahtuu kaikenmoista sattumusta ajankuvan mukaisesti. Mutta juonipaljastukset sikseen, nostan tähän joitain teemoja, jotka vastasivat tuossa alussa kirjaamaani intressiin.
Sukututkimus nostaa paljon nimiä, ja toisaalta kouluhistoria liikkuu ylätasolla, jossa korostuvat valtiorajojen muutokset, sotapäälliköt ja muut historian ”suur”miehet. Mutta entä se tavallinen elämä? Oliko se yhtä sodan ja väkivallan kanssa härjäämistä, mustaa surmaa, kuolemaa kuoleman perään? Mitä oli arkielämä kirkon- ja historiakirjojen nimilitanioiden takana?
Parhaiten olen päässyt tuohon rahvaan elämään kurkistamaan Jaan Krossin kirjojen kautta. Niissä kansan keskuudesta lähelle ylimystöä nousseiden yksilöiden kautta on pystytty taidokkaasti kuvaamaan niin tavallista elämää kuin ohuen yläluokan maailmaa. Ja näiden kahden kansankerroksen välisiä suhteita.
Tavoitan Raskin kirjasta aika hyvin samaa, erityisesti kirjan parhaiden hahmojen eli Blankan Margo-piian sekä vanhan Kadrin kautta. Margo on alunperin Viipurin seuduilta lapsena Rääveliin ryöstetty, taidokas karjalainen, josta jatko-osissa saanemme lukea lisää. Tulee vähän Sinuhen Kaptah mieleen. Kadri taas on juuri sitä naistyyppiä, jonka varassa maailma seisoo - hänenlaisistaan ikuisista hahmoista saamme lukea vaikkapa Antti Tuurin pohjalaiskirjoista. Kadri on Bergerin perheen emo, hän hallitsee luonnonlääkinnän, osaa antaa Blankalle karun elämän pohjalta nousseita ja aarteita arvokkaampia käytännön opetuksia; hän pitää kauppiasperhettä koossa.
Kirjassa on myös samaa sukupuolta olevien suhde. Se on hyvin kuvattu, tuo selvästi lisäarvoa ja syvyyttä henkilögalleriaan. Samalla huomasin, miten usein uudemmissa kirjoissa homoerotiikka nousee nyt esille, ikäänkuin tulppa olisi päästetty tynnyristä irti. Ei se nyt mitenkään häiritse. Kertoo tietysti vaan siitä luonnollisesta ilmiöstä, miten käy kun joku elämänkulkuun liittyvä juttu on ensin vuosisadat ja -kymmenet lähes täysin pimennossa, ja sitten kun pidäkkeet väistyvät, tuntuu asia nousevan esiin myös tendenssinomaisesti - ja joskus päälleliimatun tuntuisesti. Mutta ei tässä tapauksessa!
Varsinaiset vallasmiehet jäävät kirjassa vähän ohkaisiksi hahmoiksi, mikä lienee kirjailijan tarkoituskin. Kirjan kuvaama maailma on aikansa tapaan miesten maailma, missä naisia alistetaan ja käytetään hyväksi. Mutta aina löytyy valta-asemien muureista halkeamia; sattuman ja nokkeluuden kautta naisetkin voivat saada tilaa ja vaikuttavuutta ahtaaksi määritettyyn rooliinsa. Ja myös aitoa rakkautta - siitäkin vanha Kadri Blankaa muistuttaa.
Ja kuolemahan se on se viimeinen demokraatti. On sitten halvaus tai rutto, niin se etsii kohteensa sukupuolesta riippumatta.
Kylmä meri-sarjasta näyttää juuri ilmestyneen toinenkin osa, Seitsemän tornin varjoissa. Nyt päästäneen tutustumaan 1610-luvun Lyypekkiin tarkemmin, mikä viimekesäisen Lyypekin-käyntini jälkeen kiinnostaa (varsinkin, kun matkan yhtenä kohteena ollut Buddenbrooks-Haus oli silloin kiinni!) Taidanpa jatkaa Seitsemään torniin samantein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti