KAJ-kolmikon haitarimies Axel Åhman on kunnostautunut myös kirjailijana, ja nyt esikoiskokoelma on saatu myös suomeksi nimellä Rääppöö. Niinkuin odottaa saattaa, nimi (alkuperävöyriksi muuten Klein) kuten kirjan sitaatitkin ovat Vöyrin murretta, jonka kääntämisessä suomentaja Katriina Huttunen on käyttänyt oivallisesti eteläpohjalaista murretta.
Valtaosin novellit kuvaavat miehuuden kynnyksellä olevan pojan tuntemuksia. Sellaista hapuilevaa tunnustelua kohti monenlaisia kulttuuristen leimojen ja paineiden kuvaamaa kokonaisuutta nimeltä mies. On oivallinen kuvaus hirvijahdista ja tunnemyrskystä onnistuneen riistalaukauksen jälkeen, kun vasa on kaadettu ja emä jää paikalle pyörimään ja ihmettelemään. Isän ja pojan vähäsanaista yhteyttä työkalupakin ympärillä. Yksinäisyyttä ripillepääsyn iltajuhlissa, kun paras kaveri kaappaa ihastuksen.
Tavoitin novelleista jotain tuttua omasta nuoruudestani.
Kirkkoherra Peteristä hautaamassa kunnanjohtajaa kertova Voileipäkakku on todellinen killeri. Traagisessa farssissa keskushahmona on juuri voileipäkakku, tyypillinen hautajaistarjottava, johon liittyy ikävä takauma Peterin ja kunnanjohtajan nuoruuteen ja köksätunneille. Novelli on erinomaisesti rakennettu, se vähä vähältä kehittyy kohti kliimaksia ja nauraakin saa.
Ihan kaikki novellit eivät ole täysosumia, mutta kokonaisuudessaan kirja on hyvä. Toivottavasti Åhman jatkaa tälläkin saralla ja ehkä nimenomaan novellien parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti