Paul Auster: 4321

Paul Austerin 1140-sivuisessa järkäleessä on mielenkiintoinen rakenne. Nuoren Archie Fergusonin elämää edetään neljän vaihtoehtoisen elämän pohjalta, seitsemän luvun verran. Yksi ikävaihe kerrallaan ykköstä, kakkosta, sitten kolmosta ja nelosta, ja sitten taas seuraavan ikävaiheeseen.

Auster on hyödyntänyt ideaansa aika hyvin, mutta parempaankin olisi ollut rahkeita. Tärkeämmäksi tässä hyvässä lukukokemuksessa minulle nousi se perinteinen juoni, ajankuva ja tapahtumat.

Archie on juutalaissuvun poika New Yorkissa, häntä seurataan 1940-luvulta 1970-luvun vaihteeseen. Erityisesti 60-luvun kiihkeät tapahtumat olivat kiinnostavia, kirjan parasta antia. Auster kuvaa Archien ja hänen eri versioidensa tyttöystävien suhtautumista rotusortoon, sotaan, Vietnamiin, konservatiivisuuteen; paikoin on hyvin hämmentävää lukea, että noista ajoista on niin vähän aikaa. Itse olin nuorena kloppina vain kymmenen vuotta myöhemmin samaisen Nykin osavaltiossa, ja niin tunnelmiin nähden kirjan kuvaukset tuntuvat hyvin kaukaisilta. Mutta ehkäpä se maaseutu oli sitten tasaisempaa (henkisestikin).

Tähän liittyen oli mukava lukea, kun yksi Archieista päätyy ihan siihen lähelle, Rochesteriin sanomalehden toimittajaksi; joissain maastojuoksukisoissa sielläkin aikanaan käytiin.

Kirjassa on varmaan paljon elämäkerrallista - ainakin siitä päätellen kun päähenkilöstä on tehty ranskan kielestä kääntävä toimittaja-kirjailija kuten Auster itsekin on, maallistuneen juutalaisuuden lisäksi. Siispä noihin rinnakkaishenkilöihin: Olisin pitänyt parempana, jos aikuisikään ehtineistä Archieista edes joku olisi tehnyt muuta kuin kirjoitellut. Tässä suhteessa eri poikaversiot ovat aivan liian samantyylisiä. Hyvä idea jäänyt puolitiehen. Elämäkerroille ei kehity riittävästi eroja ja parin Arzin tyttökaverinakin heiluu sama Amy.

Kävin ostamassa kirjan, kun sitä niin kehuttiin. Ajattelin, kuinka äijän käy moisen tiiliskiven kanssa. Sivun 300 paikkeilla meinas takuta muutamaksi viikoksi, mutta loppu on mennyt ihan lentäen.

Tavallaan ei nyt mikään erikoisempi keksintö. On joskus mukavaa miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos… Pienetkin muutokset elämässä voivat johtaa polkuja hyvin yllättäviin suuntiin ja tietysti, jos olisi se kristallipallo, niin voisi katsoa, mitä kunkin päätöksen jälkeen seuraisi.