Vaimo oli tuonut omia töitään varten Arto Hiltusen kirjan Johtamisesta.
Kun se oli pöydän nurkalla sopivasti, niin otin käteen ja aloin
lueskella. Luin sen sitten parin illan ja yhden lentoreissun aikana.
Jopa oli hyvä kirja! Kansantajuista, sujuvaa; Hiltunen käy läpi
johtamisen eri näkökulmia arkisen luontevasti. Mukana on esimerkkejä eri
organisaatioista, myös valtionyhtiöistä ja säätiöistä. Hän pohdiskelee
työntekijöiden palkitsemista, ja kokenut hallitushai kun on, niin
hallitustyötäkin monipuolisesti.
S-ryhmän entinen pääjohtaja ja useiden hallitusten puheenjohtaja
vaikuttaa mukavan nöyrältä. Ehkä se tekee kirjasta niin helppolukuisen.
Johtaminen saadaan usein kuulostamaan rakettitieteeltä, joltain
poikkeukselliselta, jonka vain harvat ja valaistuneet hallitsevat.
Johtamisesta-kirja esittelee aihetta ihan tavallisena inhimillisenä
ilmiönä.
Toki kirja on hänen edellisen johtamisopuksensa jälkeen jossain määrin
tilkkutäkki, enkä ole aivan varma, olisiko tästä oppikirjaksi. Mutta
pidin kyllä parempana kuin sädekehän päänsä päälleen saaneen Matti
Alahuhdan Johtajuutta. Taidankin suositella perheen parikymppisille,
joille yritysmaailma ja johtaminen vielä saattavat tuntua kovin
etäisiltä ja vierailta.
Kiva lukea ison bisnesjohtajan kynästä tällaista tekstiä: "Muutaman
vuoden välein (etujärjestöissä) pitää opetella uudet johtamiskäytännöt,
koska puheenjohtajan tehtäviin tuppaa valikoitumaan sellaisia ihmisiä,
jotka eivät muuta toimintaansa organisaation vaatimusten mukaan, vaan
edellyttävät alaisten mukautuvan heidän toimintatapoihinsa."
Poimin myös seuraavan sitaatin: "Ihminen viettää aikuisiästään
työpaikalla yli neljäsosan. Hänellä on silloin oikeus olla
olemassaoloonsa ja olosuhteisiinsa tyytyväinen ja motivoitunut." Niinpä!
Pidän itse motivaatiota aivan keskeisenä käyttövoimana yrityksen
menestyksen kannalta. Silloin kun se on kunnossa, ja yksilö tietää mitä
häneltä odotetaan, niin tavoitetason voi laittaa vaikka parikymmentä
pykälää ylemmäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti