Björn Wahlroos on mielenkiintoinen persoona. Rahamaailman Hannu Hanhi ja omaa itseään täynnä oleva suorasuu, joka ärsyttävän usein näkyy osuneen oikeaan. Hyvä kirjoittaja ja rohkea kannanottaja. Eipä se nyt ihme ole, että hän on niin paljon ollut esillä. Tässä maassa kun suorasanaisia kannanottajia ei ole liikaa.
Muistelmien kolmas osa kuvaa vuosia Wahlroosista eri firmojen nurkkahuoneissa, Sammon toimitusjohtajana, Nordean ja UPM:n hallituksen puheenjohtajana jne. Vauhtia on ja myös vaarallisia tilanteita. Aika koukuttavaa tuo teksti sitten on, ehkä vanha taloustoimittaja minussa heräsi taas henkiin kun pankki- ja fuusioseikkailuista luin. Monta kauppaa on tehty, vielä useampi on mennyt sivu suun ja hämmästyttävällä tavalla tappiot tuntuvat Wahlroosin mukaan näyttäytyneen voitoilta hetken päästä. Vaan kukapa sitä tietää vaihtoehtoista todellisuutta, miten lopulta olisi käynyt jos toisin olisi käynyt?
Onhan tuo Nalle ollut aikamoisella näköalapaikalla menneiden parin vuosikymmenen taloushistoriassa, niin Suomessa kuin muuallakin Pohjoismaissa. Hänellä on ollut kilvenkantajanaan uskollinen soturi Kari ”Kuki” Stadigh ja tämän parivaljakon bisnestouhuja on todella kiinnostava lukea. Ihan kirjallisessa mielessä Nalle-Kuki-kaksikon seikkailut tuovat kirjaan paljon, ettei nyt ihan Wahlroosin sooloksi mene koko teos.
Teksti etenee hyvin ja loogisesti - toki kirjoitusvirheitä on sallittua enemmän - ja miljardihankkeiden lomassa on kepeämpiä huomioita luonnekuvauksineen. Kanssaihmisiä neuvottelukumppaneista kollegoihin Wahlroos kuvaa suorasukaisesti, mielestäni tarpeettomankin suoraan ja jopa tylysti. Se on ehkä kirjassa se piirre, joka tuntuu eniten vieraalta. Saahan sitä rikas olla ja vaikka vähän muistuttaakin, missä kaikissa (ehkä) on oikeassa oltu. Mutta useat kuvaukset kanssaihmisistä tuntuivat turhan ylimielisiltä. Varsinkaan kun itsekritiikkiä omaa egoa kohtaan ei juuri kirjan sivuilta löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti