perjantai 15. kesäkuuta 2012

Veikko Huovinen: Rasvamaksa

...ja Leevi Sytky

Otetaanpas tähän vanha kunnon Leevi Sytky. Vuonna 1973 ilmestyneen Rasvamaksa-kokoelman viimeinen novelli on nimeltään Sielunvaellusta. Siinä Leevi Sytky ajaa junan alle, katseltuaan liian pitkään viinimarjoja poimineen nuoren naisen uhkeita muotoja. Ja kuolemahan siitä seurasi, hyi saakeli!

Leevi joutui Jumalan juttusille, pyysi sielunvaellusta, ja siitäpä urkenee taas yksi huovismainen tarina...

Juttu on sekä sisältönsä että myös verbaliikan osalta parasta anarkisti-Huovista. Voi että ollaan muksujen kanssa naurettu kuvauksia sielun olemuksesta ja millä tekniikalla sielu siirtyy oliosta toiseen: "Oli aamuyö. Kello 5.15 avannon hyhmäinen vesi meurahti, ja kahdeksan kilon matikka nousi pintaan sopimuksen mukaisesti. Leevi Sytky meni kiduskannen takaa sisään ja reuhautti matikan vanhan sielun kylmästi ulos..."

Ja sitten vaellus jatkuu koiraan: "Hän meni korvasta koiran sisään, ja entinen, jokseenkin flegmaattinen koiransielu tuli ulos toisesta korvasta ja joutui imuilman mukana auton kaasuttimen ilmanpuhdistimen paperisuodattimeen, alentaen moottorin tehoa."

Kieleni rajat ovat maailmani rajat... Miten rikas onkaan mielikuvitus, kun ei suotta toppuuttele sitä kaiken maailman typerillä säännöillä ja rajoituksilla, joita työelämässä kyllä riittää.


Rasvamaksassa on muutama muukin herkullinen novelli. Ammattimainen puolueenhaukkuja kertoo Väinö Kirsikkalasta, laiskanpulskeasta kylänmiehestä, joka hankkii elantonsa pummaamalla ruokaa muilta. Ja maittavan lounastarjouksenhan saa, kun tarjoutuu sopivan värikkäin poliittisin mielipitein oikeisiin taloihin... Joskus toimittajana ollessani kehittelin tarinaa vanhasta virkaheittotoimittajasta, joka samaan tyyliin luuhasi firmojen tiedotustilaisuuksissa (niissä tarjottiin 90-luvun vaihteessa joskus ihan kunnon safkat!). Joltain toimittajatutultaan hän sai STT:n tapahtumalistan, josta pääsi aina etukäteen tsekkaamaan, mikä firma infoaa milloinkin. Ja pohdiskeli, menisikö huomenna sen ja sen firman epistolaa kuuntelemaan, niillähän on yleensä mehevät kalavoileivät tarjolla santsattavaksi asti... Ja ylihuomenna toiseen.

No, kirjoittamatta se(kin) juttu jäi.

Myös Postia on herkullinen tarina. Ajan ummehtuneen politiikan hengessä novellissa on kunnon julkilausuma huovismaisine nimineen (Violet Sukupuoli-Nussikkala, Yrjö Festivaalikkala, U. Tuulenhaistamala, Toivo Luottamuksela, Sigurd Syvennykselä, Hj. Ystävyys-Lavennuksela...). Ja Usko Virta, vakavailmeinen vanhempi mies luettuaan julkilausuman, huomaa ruskean virkakirjeen lääninhallituksesta. Kirjeen mukaan joku on tehnyt Usko Virrasta kantelun, aiheena "Hiilihydraattien ja valkuaisaineiden aiheeton polttaminen kehossa". Ja siitäkös tämän vakavan miehen elämä menee sekaisin...

Rasvamaksa on näin neljänkin vuosikymmenen jälkeen mainio kuvaus 70-luvun ilmapiiristä. On se aika elämää ollut... Ainoa, mihin minun lavea ja ajoittain ruokotonkin huumorintajuni ei yllä, ovat alun sinänsä taidokkaat ihmissyöntijutut. Kyllä ne rasistisilta minun silmissäni joskus viisitoistavuotiaana vaikuttivat, ja vaikuttavat yhä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti