Pia Pesonen: Urho
Kekkonen Strasse
Täysosuma esikoiskirjaksi! Kekkoseen enempi tai vähempi
linkittyviä novelleja, pääosin 1970-luvun Lapista. Vanha Urkki päilyy
enimmäkseen taustalla. Kirjan rakenteeksi idea on nerokas, vaikkakin jotkut
novellit olisivat saattaneet olla vielä parempia ilman hiukan pakonomaista
Urkki-mainintaa.
Kolme novellia erityisesti esille. Kirjan aloittaa
"Rakas Presidentti", koulupojan kirje Kekkoselle, jossa hän kuvaa täysin
käsistä karannutta sepitelmäänsä siitä, kun hän isättömänä poikana keksi
Kekkosen siittäneen hänet joskus Pallastunturilla. Tarina kehittyy vähitellen
ja Jussi-poika kerää arvostusta ja arvonantoa jatkamalla tarinaansa Kekkosen
pojasta. Valhetta valheen päälle, kunnes korttitalo alkaa luhistua... Kekkonen
on tulossa kauppalaan, valhe on suuressa vaarassa paljastua, kasvot mennä
lopullisesti... Viimeisenä keinona Jussi Alaluusua kirjoittaa Kekkoselle ja
pyytää häntä vierailullaan kättelemään, ja suutelemaan äitiään kämmenelle. Se
riittäisi...
Juonisti kirjoitettu juttu!
Allin baari on pitkä, monilukuinen tarina baarinpitäjästä ja
hänen vastahakoisesti viulua soittavasta tyttärestään. Tässä on kunnon kuvaus Lapin
baareista jostain 70-luvulta! Elävästi tulee mieleen, kun pikkupoikana perheen
kanssa matkailtiin pari kertaa Lapissa. Hyvin on Pesonen saanut tunnelman
esiin.
Kolmas mainio novelli kertoo Olavista ja Annelista, kiertävästä,
hyljeksitystä taiteilija-homoparista. Surumielinen, riipaisevan kaunis, osin surrealistinen
tarina.
Kirjassa on muitakin hyviä tarinoita. Nostalginen ja paljas
Lapin elämän kuvaus viehättää osin nykyisen työnikin takia, mutta kirja
kannattaa lukea, vaikkei Lappiin mitään erityissidosta olisikaan.
Ja Pesonen osaa kirjoittaa. Uusia kirjoja odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti